Seitsemäs kuvauspäivä. Ma 18.5.2020.
Osa yksi.
Aiemmin julkaisin tästä tekstistä jo toisen puolikkaan, koska telkkarissa nähtävät ensiesitykset eivät noudata kuvausjärjestystä. Tässä siis ensimmäinen osa seitsemännestä kuvauspäivästä.
...
Sitten olikin toukokuu.
Tarkalleen sanottuna jo toukokuun 18. päivä, joten varpaat ovat jo kesän kynnyksellä.
Viimeksi kirjoittelin tätä kuvauspäiväkirjaa maaliskuussa, joten on ihana palata edes osittaiseen normaaliin. Muutaman kuukauden ajan koko maailma oli poikkeustilassa ja nyt otamme näillä leveysasteilla ensimmäisiä varovaisia askeleita kohti normaalia. Koronavirus pysäytti koko maailman ja tutusta ja turvallisesti tuli yhtäkkiä pelottavaa ja uutta, kun ihmiset sulkeutuivat koteihinsa etätöihin ja koko yhteiskunta meni kiinni. Vanhaan normaaliin on vielä pitkä matka ja osa ennusteista on jopa sitä mieltä, ettei paluuta entiseen enää ole. Kävi miten kävi, yksi asia on varma, maailma on muuttunut.
Kuvaukset käynnistyvät uudestaan tänään.
Käytössä on järeät turvallisuustoimet, joten koko kuvaussuunnitelma on mennyt aikalailla uusiksi. Uusia lajeja on pohdittu yhdessä ja kuvauspäivien rakennetta on hiottu mahdollisimman toimivaan muotoon. Silti olo on välillä jopa pelokas. Olen noudattanut hallituksen antamia ohjeistuksia pilkuntarkasti ja pysytellyt visusti kotona, joten kuvauspäivät tulevat ravisuttelemaan tuota turvallisuudentunnetta rajusti. Samalla sisälläni poreilee todella voimakas onnen tunne. Olemme menossa kohti normaalia arkea, vaikka se olisikin uutta normaalia.
Päivä alkaa callsheetin mukaan 9:30 Helsingin Arabianrannasta.
Tapaamispaikka löytyy Vallilan siirtolapuutarhan kainalosta ja kuvausryhmälle on lähetetty paikan koordinaatit, koska tällä lajitestauspaikalla ei ole ns. virallista osoitetta. Minulle paikka on rakas ja tuttu, koska tällä kyseisellä sillalla treenaamme kesäkaudet ilma-akrobatiaa. Tänäänkin roikutaan, mutta jättimäisen kuminauhan varassa ja valjaissa! Lajin nimi on Aerial Bungee - Bungee-Assisted Dance, eli luvassa on kumpparinauhatanssia ilmassa pomppien. Lajin saloihin bouncataan keijukaismaisen Verna Laineen opastuksessa. Verna on hyvä ystäväni ja sirkuskollegani, joten olemme tottuneet treenaamaan erilaisilla ilmavälineillä yhdessä. Tällä kertaa tosin laji on minulle täysin uusi, joten tuntuu mukavalta että vastassa on ihminen joka tuntee kehoni ja liikekieleni jo etukäteen.
Aamu on aurinkoinen ja uskomattoman kaunis, vaikkakin vielä kirpeän viileä.
Verna kiinnittää bungeeköysiä sillalla ja kuvausryhmä testailee kuvakulmia. Olo tuntuu ihanan normaalilta ja poikkeuksellinen tilanne välittyy ainoastaan kaupungin hiljaisuutena. Liikennettä on niin vähän, että jopa linnunlaulu tuntuu voimistuneen.
Kuvaamme tulokommenttini siirtolapuutarhan kupeessa ja sitten onkin aika siirtyä kirjaimellisesti narun jatkoksi. Sydän pamppaillen pujottaudun pehmustettuihin valjaisiin ja Verna säätää ne päälleni sopiviksi. Napakka puristus tuntuu mukavan turvalliselta, joten kiipeän jakkaralle ja annan kiinnittää itseni bungeeköyteen. Astuessani jakkaralta alas, tunnen ensimmäistä kertaa bungeen voiman ja saatan vähän kiljahdella uudenlaiselle painottomuuden kokemukselle. Jännittävää!
Aloitamme välineeseen tutustumisen tekemällä pieniä teknisiä harjoitteita. Pompin tuoliasennossa ja testaan taaksepäin nojautumista. Kroppa pyrkii suojelemaan itseään väkisin, kun lähden kokeilemaan eteen kaatumista ja lankkuasento rikkoontuu, vaikka bungeehen pitäisi yrittää luottaa. Pikkuhiljaa keho tajuaa uuden välineen tarjoaman turvan ja uskallan viedä liikkeitä pidemmälle. Suurin yllätys on kuitenkin se, kuinka kokonaisvaltaista ja vaativaa keveän näköinen bungee tanssiminen onkaan ja hiki valuu lähestulkoon loristen. Tällä pomppimisella pääsisi pikakelauksella kesäkuntoon.
Kun perustekniikka on otettu haltuun ja väline on tullut tutummaksi, Verna kiinnittää itsensä vieressäni roikkuvaan Bungeeköyteen ja pääsemme tutustumaan temppuihin, jotka vaativat jo enemmän kehonhallintaa. Lähdemme tekemään juoksuja, loikkia, käsien varaan nousuja ja kokeilemme jopa ilmakärrynpyörää. Hassua kuinka niin tutut liikkeet muuttuvat ihan vieraiksi ja muuntuvat täysin erilaisiksi taidoiksi bungeella suoritettuina. Painottomuuden tunne vetää voimakkaasti puoleensa ja koukuttaa nopeasti! Varoituksen sana siis: Valmistaudu hurahtamiseen, mikäli käyt kokeilemassa tätä ihanaa lajia! Olisin voinut viettää sillalla koko päivän ja tiedän jo nyt palaavani pomppimaan tulevaisuudessakin.
Tätä lentämistä ja loikkimista on ehdottomasti saatava lisää. Pian ja paljon.
Lajitestauksen jälkeen saan kaipaamani hengähdystauon, kun kuvausryhmä kuvaa vielä kuvituskuvaa, eli Vernaa bungeella. Kun ohjelmassa nähtävät, lajia esittelevät taito-osiot on saatu purkkiin, ryhmä kuvaa vielä asiantuntijan haastattelun, eli tällä kertaa Anu (ohjaajamme) haastattelee Vernaa. Tähän kaikkeen menee normaalisti puolesta tunnista tuntiin ja tällöin siirrän omaa keskittymistäni jo kohti seuraavaa haastetta. Toisinaan luvassa on juontoja, mutta tänään toinen lajitestaus. Onneksi hyvin iisi sellainen.
Kun koko insertti on kuvattu, pakkaamme kuvauskaluston autoon ja siirrymme callsheetissä kohtaan ”Lounas. Tauko ja siirtymä”. Tosin tällä kertaa minä käyn kotona syömässä ja saan Hannulta kyydin seuraavalle kuvauspaikalle. Tämäkin on turvatoimi, jotta pysyisin terveenä kuvausperiodin ajan. Turhat kontaktit pyritään minimoimaan mahdollisuuksien rajoissa ja se on hyvä se. Kuvauksissa kun tulee väkisinkin ja joka tapauksessa mahdollisia altistumisia enemmän kuin kotioloissa pysytellessä.
...
Tästä kuvauspäivä jatkui LED-valohoitoon. Osa kaksi löytyy täältä.