Kuudestoista kuvauspäivä. Ke 24.6.2020.
Aurinko paistaa ja päivä on kuuma.
Tapaamme iltapäivällä Cafe Ursulan edessä, ja helle hellii niin, että huomaan hakeutuvani puiden tarjoamaan varjoon. Urheileminen tässä helteessä tulee olemaan melkoinen ponnistus, mutta onneksi testattava laji vaikuttaa hauskalta tekemiseltä, johon ei suhtauduta liian vakavasti. Täytyy myöntää että yllätyn, kun tapaan lajiesittelijät ensimmäistä kertaa. Oman lapsuuteni keppihevostelukokemus ohjasi ajatuksiani selkeästi väärään suuntaan, kun oletin, että pääsen kepparoimaan lasten kanssa. Vastassa on kuitenkin lajin ammattilaisia eli aikuisia ihmisiä. Alisa Aarniomäki, Vilma Virtanen ja Marie Kärkkäinen ovat tunnettuja pioneereja kepparimaailmassa, joten olen hyvässä seurassa ja pääsen ihastelemaan sekä taidokkaasti tehtyjä keppihevosia että huipputasoista keppihevostelua.
Wikipedian mukaan nykymuotoinen keppihevosharrastus alkoi Suomessa vuoden 2010 tienoilla, jolloin julkaistiin Venla-Maria Uutelan kirjoittama tietokirja keppihevosista.
Suuren yleisön tietoon keppihevosharrastus tuli kuitenkin vasta vuonna 2017, Selma Vilhusen Hobbyhorse Revolution -elokuvan myötä. Laji on yllättävän laaja-alainen, koska kepparointiin liittyy ratsastaminen, käsityöt, kilpaileminen, valokuvaaminen, esiintyminen… eikä ikärajoja harrastukseen ole.
Laji itsessään on ihana yhdistelmä vapautta ja leikkimielisyyttä, yhdistettynä ihanteisiin ja kilpailukulttuuriin. Jokainen voi siis toteuttaa lajia haluamallaan tavalla ja ratsastaa vaikkapa keppileijonalla niin halutessaan. Omalle ratsulleen voi myös kehitellä haluamansa luonteen ja tavan liikkua! Hulvattoman hauska ajatus. Kepparifilosofiassa ajatellaan, että yläkroppa on ihmisen eli ratsastajan, ja alakroppa hevosen – tai vaikka sen leijonan!
Aloitamme kuvaukset kauniissa Kaivopuistossa, josta löydämme täydellisen tasaisen, kauniin puistoalueen. Vilma ja Marie näyttävät mallia, ja Alisa keskittyy opettamaan minulle kepparoinnin alkeita. Starttaamme perusteista, jotka nekin tuntuvat todella vaikeilta. Pelkkä käveleminen on haasteellista ja yllättävän rankkaa, kun polvia tulee nostella korkealle ja käynnin pitää olla mahdollisimman sujuvaa ja ”hevosmaista”. Perusasento poikkeaa meidän ihmisten normaalista liikkumisesta niin huomattavasti, että jo rauhallisella alkeistreenillä saa todella tuntuvan treenin. Lisähaastetta tuovat rajoittavat ajatukset. Aikuisen on hankalaa irroittautua ”normaalista” ja heittäytyä mielikuvituksen vietäväksi, joten kepparimaailma haastaa myös mielen. Pitää uskaltaa heittäytyä ja antaa mennä. Onnekseni minua on siunattu ylivilkkaalla mielikuvituksella ja poikkeuksellisella eläytymisvimmalla, joten pian homma muuttuu todella hauskaksi ja nauru täyttää Kaivarin.
Kun perusteet on käyty onnistuneesti läpi, siirrymme esteille. Marie on tämän lajin kiistaton tähti, ja hänen hallussaan on suomen hyppyennätys, 141cm. Olen 168 cm pitkä, joten jos puomi asetettaisiin olkapääni tasolle, Marie pystyisi ponnistamaan kepparillaan esteen yli. Uskomatonta! Jos joku on edelleen sitä mieltä, että kepparointi on höpöhöpöhommaa, niin sopii kokeilla. Itse tyydyn ylittämään kaikkein matalimpia esteitä, ja silti homma tuntuu yllättävän jännittävältä, kun haarojen välissä on keppi ja kädet ovat kiinni ohjaksissa. Hienosti mun heppa kuitenkin lopulta suoriutuu ja ratsastajakin pysyy selässä, vaikka muutamia kieltäytymisiäkin esteellä tapahtuu. Ihan kuten niillä oikeillakin hevosilla hypätessä!
En muista milloin olisin nauranut ja hikoillut yhtä paljon kuin tänä kauniina kepparipäivänä Kaivarissa. Ihana kokemus, johon liittyi paljon syvempi taso kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Kiitos.
Ps. Tähän kepparikuvaukseen Kaivarissa liittyi kaikki mahdolliset kuvaustekniset ääniongelmat. Kuvaukset keskeytyivät muun muassa näistä syistä: musiikki, hanhet, koirat, lentokoneet, lokit, helikopterit, polttariporukka, moottoripyörät, valokuvaussessio ja laivan sumutorvi… Päivään mahtui siis aivan valtava määrä nauhalle tallentuneita naurettavia tilanteita ja naurua. Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua, ettemme pääse kotiin ennen pimeän tuloa.
Melkein maksaisin, että näkisin näistä tilanteista leikatun koosteen!
-Petu