Kilpatanssi

Viides kuvauspäivä. Ke 11.3.2020.

Kymmeneltä aamulla pitää olla täydessä kuvauställingissä Pispalanharjulla, Tampereelle, joten herätyskello pirisee aamuviideltä.

Painan kahvikoneen hurisemaan ja laahustan silmät sirrillään suihkuun. Haluaisin nukkua kuvauspäivinä mahdollisimman pitkään, jotta olisin absoluuttisesti parhaimmillani (sekä henkisesti että fyysisesti), mutta koska minun täytyy maalata kuvausnaama paikalleen ennen aikaista aamujunaa, se ei tänään onnistunut.

Eilisen Parkourin fyysisyys tuntuu kropassa ja yritän liikutella jumisia paikkoja auki kuumassa suihkussa. Suunnitelmien mukaan laskeskelen olevani kotona tänään noin 21.30, ja huomenna matkaan seuraaviin kuvauksiin Pirkkalaan, joten tämä viikko on todellinen rutistus. Rankka, ihana kuvausviikko, jolloin todella tuntee elävänsä!

Lilat luomissa ja kuvauskassi olalla hyppään junaan ja aloitan matkan kohti Tamperetta ja Pispalanharjua. Junassa tankkaan juontoja ja syön aamupalan. Teemme tänään juonnot kahteen jaksoon, jonka jälkeen lounastamme (toivottavasti pöydän ääressä ja kaikessa rauhassa) ja siirrymme tanssistudiolle, jossa pääsen testaamaan pikku-Petun unelmaa, eli kilpatanssia!

Anu, ohjelman ohjaaja, on minua vastassa Tampereen asemalla, joten hyppään hänen autoonsa ja matkaamme kohti Pispalanharjua. Tuttu valkoinen paku kaartaa kuvauspaikalle samaan aikaan kanssamme ja jalkaudumme ihmettelemään kuvauspaikkoja. Maisemat ovat jopa harmaana ja tihkusateisena päivänä kuin satukirjasta! Uskomattoman kaunis lokaatio! Onnellisia ovat he, jotka saavat näissä pastellinvärisissä nukkekotimaisissa taloissa asua!

Kun ohjaaja ja kuvaajat tekevät tarkempia suunnitelmia kuvista, minulla on käynnissä omat kuvioni. Kävelen ympyrää itsekseni ja pulisen ensimmäisiä juontoja läpi kuvitteelliselle kameralle. Tämä rutiini on minulle ehdottoman tärkeä ja vierestä seurattuna takuulla todella huvittavaa katsottavaa. Kun suunnitelma on valmis, kamerat asemoidaan halutuille paikoille, minut mikitetään ja kävelytetään merkkipaikalle. Teemme harjoituskävelyn ja sitten odotankin vain ohjaajan kehoitusta ”Ole hyvä!”.

Jos muuten näytän jotenkin erityisen huolestuneelta juonnoissa joissa kävelen Pispalanharjun pitkissä portaissa, niin tälle on selitys. Kuvaajat kun joutuivat töihin todella jyrkkään ja liukkaaseen rinteeseen rappujen ulkopuolelle, joten linssiin tuijotellessani en voinut välttyä näkemästä samalla kameran takana tasapainottelevaa hahmoa. Pudotus olisi ollut melkoinen, mutta onneksi tästäkin selvittiin ja saatiin aikaan mielettömän kauniit kuvat.

Kun kahden jakson juonnot on onnistuneesti tallennettu, siirrymme lounastauolle Pispalan Pulteriin. Ihana miljöö ja pakollinen sivupolku; Jättimäinen suositus Pulterin lihapullille!

Mahat pömpöttäen (tämän lihapullapallon voit takuulla bongata valmiista jaksosta!) siirrymme seuraavaan kuvauslokaatioon, eli Dance Actions-tanssikoulun tiloihin.

Tämä tanssikoulu on muuten upein koskaan näkemäni! Mikäli voitan lotosta miljoonia ja perustan unelmieni ilma-akrobatiastudion, niin tiedän keneltä pyydän suunnitteluapua. Hengästyttävän täydelliset tilat!

Tanssikoululla meitä odottaa Markku Luttinen, joka toimii tanssinopettajanani tänään. Toivottavasti hän ei suutu heti kättelyssä, kun paljastan etten osaa edes kävellä korkkareilla, joten jätin nuo kidustuskapineet suosiolla pakkaamatta. Järkeilin tämän niin, että jos en hallitse korkkarihommia edes paikalla seistessäni, niin tanssimisesta on turha edes haaveilla. Onneksi Markku on kanssani samoilla linjoilla! Saan siunauksen tanssia sukkasillani, hurraa! En ehkä kuole!

Kuvaamme taas tuttuun tapaan aluksi alkukommentit tanssikoulun ulkopuolella. Kerron kameralle ainoan kilpatanssiin sopivan ominaisuuteni. Olen nimittäin ruskea kuin kahvipapu, koska palasimme juuri reissusta, josta hankin kilpatanssiin täydellisesti sopivan sävyn!

Kun alkukommentit on kuvattu, on aika siirtyä tanssisaliin ja itse asiaan.

Markku kertoo, että testaamme aluksi hidasta englantilaista valssia. Jahans. Ei auta kuin nyökytellä ja totella kiltisti ohjeita. Markku aloittaa opettamalla perusteita eli yksinkertaisia askelkuvioita sekä valssin liikettä, ja minä yritän seurata perässä kuin varjo. Jäljittelen Markun liikkeitä parhaani mukaan, ja kun olemme treenanneet erillämme hyvän tovin, on aika siirtyä tanssiasentoon ja yhdessä liikkumiseen. Tässä kohtaa homma muuttuu huomattavasti helpommaksi! Nyt tiedän muutaman salaisuuden, joilla ammattilainen pystyy auttamaan jopa totaalista amatööriä saamaan jutun jujusta kiinni! Tässä lajissa on erityisen palkitsevaa liihotella osaavan ohjaajan käsivarsilla!

Hiomme valssia pikkuhiljaa, ja lopulta onnistun tanssimaan koko kuvion läpi! Kun pääsemme keinumaan koreon musiikkiin, tuntuu kuin lentäisin, ja nautin koko sielullani! Tämä on ihanaa! Ymmärrän nyt täysin, miksi TTK-kisailijat ovat niin käsittämättömän sekaisin tanssimisesta! Kokemus on uskomattoman voimakas ja jopa humalluttava.

Kun valssi on liidelty, on luvassa täysin erilainen tanssilaji, Cha-cha eli nopea lattaritanssi.

Aloitamme taas matkimisharjoituksilla, ja kopioin Markun liikkeitä niin hyvin kuin osaan.

Kun perusaskel on jotakuinkin hallussa, on aika siirtyä tanssimaan yhdessä. Opettelemme neljä erilaista kuviota ja yhdistämme ne kokonaisuudeksi. Tämä vaatii keskittymistä, ja samalla pitäisi osata pyllistellä rohkeasti. Lantioni on selkeästi melko ujo, ja pompin kuin humppaaja, mutta Markun ohjeilla homma edistyy yllättävän nopeasti. Pääsemme testaamaan Cha-chan kuvioita musiikkiin, ja tämä se vasta kivaa onkin! Jalkojen pitää liikkua todella nopeasti, ja selät vastakkain tapahtuvat pyörähdykset ovat niin vauhdikkaita, etten meinaa millään pysyä mukana ja kompuroin omiin koipiini. Markku on kuitenkin niin ultimaattinen tanssininja ja vieläpä uskomattoman kannustava ope, että saan lopulta tanssittua jopa tämän haastavan neljän kuvion setin läpi! Ja vieläpä hymyillen.

Kun oma osuuteni kameran edessä ja tanssilattialla on suoritettu, pääsen vielä nauttimaan tanssista katsojan roolissa. Upeat ammattilaiset näyttävät vielä, miltä tanssiminen näyttää kun jokainen askel on hiottu täydelliseksi ja kaksi tanssijaa sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi. W A U. Huokailen ihastuksesta ja hämmästelen ihmiskehon ääretöntä sulavuutta.

Ja voihan Markku!

En muista milloin viimeksi olisin ihastunut persoonaan näin totaalisesti, mutta Markku on yksinkertaisesti niin valloittava, että koko kuvausryhmämme taitaa olla rakastunut. Olen onnen tyttö, kun pääsin juuri noille käsivarsille yksityisoppilaaksi, ja toivon että tapaamme tanssiparketilla vielä tulevaisuudessakin.

Kiitos naurun ja onnen täytteisestä päivästä, ihana Markku.

Pitkän päivän päätteeksi istun junassa typerän maireasti hymyillen ja meinaan ratketa saumoistani, kun kiitollisuus pursuilee sisälläni. Toivon hiljaa mielessäni, että saan tehdä tätä ohjelmaa vielä pitkään ,ja huokaisen onnellisena syvään, kun tuijotan ikkunasta vaihtuvia maisemia. Olen matkalla kotiin, mutta samalla odotan jo seuraavaa seikkailua.

-Jo hieman rohkeampi pyllistelijä, Petu