Uniapneaa pidetään ylipainoisten, vähintään keski-ikäisten ja kovaäänisesti kuorsaavien miesten tautina. Se ei ole koko totuus, ja uniapneaa voi joskus yllättäen löytyä muiltakin.
Uniapnea on viime vuosina noussut otsikoihin, ja tietoisuus sen mahdollisuudesta on lisännyt ruuhkaa uniapneaa tutkivilla poliklinikoilla. Se ei ole kuitenkaan ollut turhaa: diagnoosien määrä on lisääntynyt hurjasti, mikä kertoo todellisista uniapnealöydöksistä, ei vain turhasta pelosta.
Diagnoosin koko nimi on obstruktiivinen uniapnea. Suomennettuna se tarkoittaa hengitysvirtauksen rajoittumista tai estymistä, joka johtuu ylähengitysteiden unenaikaisesta ahtautumisesta. Tämä aiheuttaa osittaisia (hypopnea) tai täydellisiä (apnea) hengityskatkoksia, jotka voivat kestää jopa yli minuutin.
Hengityskatkos päättyy yleensä äänekkääseen korahdukseen. Usein katkoksiin liittyy myös äänekäs kuorsaus, joka onkin yleisin syy hakeutua tutkimuksiin. Myös muun muassa väsymys tai pakonomainen nukahtelu päivällä, tai tiheä vessassa ravaaminen ja runsas hikoileminen yöllä voivat olla uniapnean oireita.
Lievässä uniapneassa vähintään 10 sekuntia kestäviä apneoita on tunnin aikana alle 15, keskivaikeassa 15–30 ja vaikeassa 30 tai enemmän. Yön aikana katkoksia – ja niistä johtuvia havahtumisia – voi siis olla satoja. Tämä johtaa unen pirstoutumiseen, mikä puolestaan usein tuntuu huomattavana väsymyksenä päivisin.
Ylipaino lisääntyy, samoin uniapnea
Merkittävä syy uniapnean taustalla on ylipaino. Kun ylimääräistä rasvaa kertyy kudoksiin, sitä kertyy myös hengitysteihin. Jos ne ovat myös rakenteellisesti ahtaat, unen aikainen lihasten rentoutuminen voi helposti johtaa ilmavirtauksen estymiseen.
Ylipaino lisääntyy kaikissa länsimaissa, samoin uniapneadiagnoosit. Kaksi kolmesta uniapneapotilaasta onkin lihavia tai liikapainoisia. Joka kolmas potilas on kuitenkin normaalipainoinen. Ikä lisää riskiä sairastua, ja yleisin sairaus on 40–65-vuotiailla.
Miehillä riski sairastua uniapneaan on kaksinkertainen naisiin verrattuna, mutta vaihdevuosi-iässä myös naisten riski kasvaa.
Tutkimus kannattaa tehdä
Jos epäilet uniapneaa, hakeudu tutkimuksiin terveyskeskuksen tai työterveyshuollon kautta. Useimmiten diagnoosi tehdään huolellisen kyselyn, kliinisen tutkimuksen ja niin sanotun yöpolygrafian löydösten perusteella. Tutkimus mittaa sitä, miten hengitys yön aikana sujuu.
Yöpolygrafialaitteen saa yöksi kotiin.
Jos sinulla todetaan vaikea tai keskivaikea uniapnea, saat todennäköisimmin hoidoksi CPAP-laitteen. Se on yöllä käytettävä laite, joka matkin ja letkun kautta pitää ulkoisella ilmanpaineella ilmatiehyeet auki.
Uniapnean hoitoon kuuluu aina myös elintapaohjaus, ja painonhallinta saattaa yksinään riittää lievän uniapnean hoidoksi. Usein se lievittää myös vaikeamman taudinkuvan oireita. Liikunta on hyväksi, mutta alkoholin käyttö haitaksi uniapneapotilaille. Myös nukkumisasennolla, patjalla ja tyynyllä on vaikutusta unen aikaiseen hengitykseen.
Joskus uniapnean lisäksi havaitaan myös unettomuushäiriö, joten aina pelkkä CPAP-hoito ei riitä parantamaan unta. Uneen liittyvä stressi tai muut huolet voivat häiritä unta, jolloin apua kannattaa etsiä myös unettomuuden lääkkeettömistä keinoista.