top of page

Unirumba uuvuttaa vanhemmat




Kun lapset ovat pieniä, vanhemmat joutuvat valvomaan – tämä ei ole uutinen kenellekään. Vastikään julkaistun väitöskirjan mukaan vauvan syntymä heikentääkin vanhempien unia keskimäärin kuuden vuoden ajaksi.


LL Henni Rönnlundin väitöskirjassa todetaan myös, että huonosti nukkuvat vanhemmat kokivat lapsensa unen huonommaksi kuin hyvin nukkuvat vanhemmat. Kun lasten nukkumisesta puhutaan, arviot perustuvat vanhempien kertomaan. Vanhempien oman unen laatu vaikuttaa siis myös siihen, miten lapsen univaikeuksiin suhtaudutaan. Jos siis itse on väsynyt, näkee ongelmia lapsen unessa silloinkin, kun ne ovat aivan normaaleja, lapsen kehitykseen kuuluvia vaiheita.


Arkikokemuksenkin perusteella tämä on helppo uskoa. Kun itse aikoinani pienten lasten äitinä kärsin pahasta unettomuudesta, olin rättiväsyneenä varmasti valmis uskomaan myös lasteni nukkuvan levottomasti – vaikka he varmaankin nukkuivat ikätasoonsa nähden aivan normaalisti.


Täydellisyyden tavoittelu on haitallista


Nykyään myös lasten uneen kiinnitetään paljon enemmän huomiota kuin ennen. Moni äiti ja isä kantaa huolta siitä, että lapsi varmasti nukkuisi hyvin. Se on ymmärrettävä toive, mutta useinkaan vanhemmat eivät voi sille mitään, että lapsi heräilee. Jos lapselleen – tai itselleen – tavoittelee täydellistä unta, on uupumisen riski suuri.


Suomalaiset pikkulasten vanhemmat ovat tutkitusti uupuneempia kuin monet muut: yhteensä 42 maan kansalaisia koskevassa tutkimuksessa suomalaiset sijoittuivat 7. uupuneimmiksi. Syynä pidetään suomalaisen kulttuurin yksilökeskeisyyttä: apua ei pyydetä – eikä herkästi anneta.


Lapsiperheiden tukiverkostot ovat äärettömän tärkeitä. Vanhemmuudessa kilpailemisen sijasta pitäisi päästä siihen, että harvoista lapsistamme pidetään yhdessä huolta. Kannustusta, tukea ja armollisuutta tarvitaan lisää.


Sekin olisi tarpeen, että lapsiperheille olisi esimerkiksi neuvolassa tarjolla kiihkotonta, asiallista tietoa lapsen unesta. Siitä, missä vaiheessa lapselta voi odottaa itsenäistä nukahtamista ja rauhallista yöunta. Ja siitä, mitä vanhempien kannattaa ja ei kannata tehdä. Joskus nimittäin vanhemmat omilla toimillaan lisäävät lapsen uniongelmia, vaikka tarkoitus on tietenkin hyvä.


Valoilla voi vaikuttaa


Rönnlundin väitöskirjan tulos oli myös se, että vanhemman huono nukkuminen ei ennusta lapselle univaikeuksia vuoden seurannassa. Ainakin siitä huolesta voi siis luopua, vaikka itse nukkuisi huonosti!


Rönnlund tutki myös lapsen aamu- ja iltarytmisyyden eli kronotyypin vaikutusta perheen nukkumiseen. Lapsen aamurytmisyys näyttää ennustavan vanhemmille parempia unia. Vaikka kronotyyppiä ei voi muuttaa – se on vahvasti perinnöllinen ominaisuus – voi elämisen tietoisella rytmittämisellä vaikuttaa lapsen nukkumistottumuksiin.


Säännöllinen nukkumaanmenon ja heräämisen rytmi, illan rauhoittaminen, iltavalojen hämärtäminen ja pimeä makuuhuone auttavat lasta nukkumaan. Aamulla puolestaan valo tahdistaa heräämistä, joten sitä kannattaa nauttia niin paljon kuin mahdollista – päivänvaloa tai tarvittaessa vaikka kirkasvaloa erikoislampuista.



111 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page