Uniapnea yleistyy Suomessa vauhdilla. Mitä tiedetään sen periytyvyydestä?
Nykytiedon mukaan jopa 17 % keski-ikäisistä suomalaisista miehistä sairastaa obstruktiivista uniapneaa, joka tarkoittaa hengitysteiden ahtautumisesta johtuvia hengityskatkoksia nukkumisen aikana. Ilmavirta voi unen aikana rajoittua tai estyä hetkellisesti kokonaan, ja vakavassa uniapneassa hengityskatkoksia voi yön mittaan olla satoja.
Naisilla sairaus on harvinaisempi, mutta yleistyy vaihdevuosi-iässä. On arveltu, että iso osa uniapneatapauksista jää rekisteröimättä, ja erityisesti naisilla se usein sekoitetaan esimerkiksi vaihdevuosioireisiin tai unettomuuteen.
Uniapneaa sairastavan hengityskatkokset voivat kestää jopa yli minuutin. Ne johtavat veren happipitoisuuden alenemiseen, ja nukkuja havahtuu usein hengityksen korahdukseen tai jopa tukehtumisen tunteeseen. Yöuni on rikkonaista, ja virkistämättömästä yöunesta aiheutuu huomattavaa päiväväsymystä ja monia terveysriskejä.
Näin yleinen sairaus koskettaa laajaa joukkoa perheitä, ja helposti alkaa miettiä, periytyykö alttius sairastua. Asiaa käsiteltiin myös vuoden 2021 Unilääketiedepäivillä.
Perheenjäsenillä on kasvanut riski
Aiheesta hiljattain väitelleen erikoishammaslääkäri Satu Strauszin mukaan perhe- ja kaksostutkimusten perusteella tiedetään, että uniapneapotilaan perheenjäsenellä on 2–4-kertainen riski sairastua uniapneaan. Jopa 30–70 prosenttia uniapnealle altistavista tekijöistä selittyy perintötekijöillä.
Uniapnean taustalla ei kuitenkaan ole yhtä geeniä, joten asia ei ole mustavalkoinen. Uniapneaa esiintyy suvuittain, mutta kaikkea sen geneettisestä taustasta ei vielä tiedetä. Usein sen syntyyn liittyy niin geneettisiä kuin elämäntapatekijöitä. Kaksi kolmesta uniapneaa sairastavasta on lihavia tai ylipainoisia.
Normaalipainoisilla uniapnean syntytekijöihin kuuluu yleensä purennan poikkeavuutta tai leuan rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat hengityksen ahtautumiseen nukkuessa. Perimä säätelee rakenteellisia tekijöitä, ja myös painon säätelyyn liittyy sekä geneettisiä että ympäristötekijöitä.
”Perheenjäsenillä voi olla keskenään samanlainen ruumiinrakenne ja kasvonpiirteet, jotka ahtauttavat kurkkua sukupolvesta toiseen”, sanoo unilääketieteeseen erikoistunut lääkäri Steven Holfinger Ohiosta, State University Wexner Medical Centeristä.
Uniapnealla ja siihen liittyvillä sairauksilla kuten verisuonitaudeilla ja diabeteksella lienee myös yhteisiä geneettisiä tekijöitä.
Tutkimukset uniapnean periytyvyydestä jatkuvat Suomessa. Meillä on hyvä yhteistyö erilaisten biopankkien välillä ja pitkäaikaiset terveysrekisterit, joiden tietoja analysoimalla saadaan monipuolisia aineistoja tutkijoiden käyttöön.
Elämäntavoilla on väliä
Uniapnean taustalla on siis aina monia tekijöitä. Geenejämme emme voi valita, mutta elämäntavoilla voi vaikuttaa ainakin osaan riskitekijöistä. Lievään uniapneaan voi auttaa hoidoksi painonpudotus yksinäänkin, ja keskivaikean tai vaikean uniapnean hoitoon kuuluu aina myös elämäntapaohjaus ja painonhallinta.
Vaikean uniapnean varsinainen hoitomuoto on CPAP-hoito (continuous positive airway pressure), jolloin kasvoille asetettavan maskin kautta hengitetään huoneilmaa pienellä ylipaineella. Hoito on tehokas, mutta kaikilla laitteen käyttöönotto ei aina suju mutkitta. Unilääketieteen päivillä esiteltiinkin ohjelmaa, jossa uniapneapotilaita hoidetaan osittain saman tyyppisillä harjoitteilla kuin unettomiakin: rentoutumisharjoitukset ja käyttäytymisterapeuttiset keinot voivat auttaa CPAP-hoidon onnistumisessa.
Uniapnean hoitoon on tarjolla myös purentakiskoja. Lisäksi on kehitetty suun, kielen ja kurkun lihasharjoituksia, joilla on saatu vähennettyä kuorsausta ja hengitysvaikeuksia etenkin lievässä uniapneassa.
Lue lisää
https://www.self.com/story/sleep-apnea-genetics
https://www.sleepfoundation.org/snoring/mouth-exercises-to-stop-snoring