Pikkuvauvan unitaidot kehittyvät askel kerrallaan. Voit auttaa häntä lempeästi hyvän nukkumisen polulle.
Tavallisin pulma vauvaperheen nukkumisessa on, että vauva heräilee öisin tiheästi. 25, jopa 50 prosenttia lapsiperheistä kärsii vauvan tai pikkulasten yöheräilyistä. Myös sosiaalisen median keskusteluryhmissä keskustellaan vauvojen uniongelmista ja vanhempien uupumuksesta. Monet vanhemmat ovat ymmällään lastensa nukkumispulmien edessä.
Aikuisille toistuva univaje aiheuttaa monenlaista henkistä ja fyysistä kuormitusta, ja myös lasten kasvuun ja kehitykseen rikkonainen yöuni voi vaikuttaa haitallisesti.
Siksi olisi tärkeää, että myös vauva- ja lapsiperheissä saataisiin nukkua mahdollisimman hyvin. Miten se onnistuu? Terveydenhoitaja ja uniohjaaja Sari Tammikari ottaa vastaan unipulmista kärsiviä perheitä Helsingin Kampin ja Espoon Tapiolan Pikkujätissä. Hän ylläpitää myös Muksuperheen uni -Facebook-ryhmää ja blogisivustoa. Oman vauvansa kanssa Sari toteutti ennaltaehkäisevää unitaitojen tukemisen menetelmää, eikä unikouluja tarvinnut koskaan pitää. Vauva oppi luontevasti nukkumaan hyviä öitä.
– Vauvan hoitamiseen liittyviä ratkaisuja pitää aina lähestyä herkkyydellä ja maalaisjärjellä. Nukkuminen on yksi keskeisistä vauva-arjen määrittäjistä. Monet vanhemmat ovat usein todella väsyneitä ja epätietoisia siitä, mikä on normaalia. Paras apu ei aina löydy nettiä selaamalla, vaan etenkin esikoislapsen kanssa tarvittaisiin usein kädestä pitäen ohjausta, Sari Tammikari sanoo.
Kolme ohjetta avuksi
Sari Tammikari neuvoo, että vauvan nukkumisessa on syytä muistaa kolme pääsääntöä:
1) Yön ja päivän eroa voi alkaa opettaa jo ihan vastasyntyneelle.
2) Vanhempi voi ohjata vauvaa kohti itsenäistä nukahtamista hallitsemalla kehittyviä uniassosiaatioita.
3) Yösyötöistä voidaan tavallisesti luopua puolen vuoden iässä, mutta osa vauvoista saattaa jättää yösyömiset itsenäisesti jo aikaisemminkin.
Unikoulu yhdistetään usein huudattamiseen. Moderni unikoulu ei tarkoita lapsen hylkäämistä omaan huoneeseensa yksin itkemään, vaan unikoulua voi tehdä niin perhepedissä kuin omassa sängyssään nukkuvalle lapselle.
– Jokaiselle perheelle löytyy varmasti oma tapansa nukkua hyvin. Unitaitojen tukeminen lähtee kokonaisuudesta ja joskus pienetkin muutokset arjessa johtavat parempiin öihin, Sari Tammikari korostaa.
Ja näitä unitaitoja voi alkaa lempeästi ohjailla jo ihan alusta alkaen.
Yön ja päivän ero tehdään toiminnalla
Kannattaa aloittaa vauvan unitaitojen kehittäminen ajoissa. Sen voi tehdä kuunnellen samalla herkästi vauvan tarpeita.
Vauvan unirytmi kehittyy ensimmäisen vuoden aikana. Vastasyntyneellä ei vielä ole minkäänlaista vuorokausirytmiä, vaan hän nukkuu suurimman osan vuorokaudesta ja herää lähinnä vain syömään. Vastasyntyneen syömis- tai nukkumisrytmiä ei voi eikä pidä yrittää muuttaa.
Jotain kuitenkin voi tehdä: yön ja päivän eroa voi jo alkaa viestiä vauvallekin ja samalla luoda vauvanhoidolle selkeät rutiinit.
Yön ja päivän eroa selkeyttää pimeän ja valon vaihtelu. Yöllä tehdään vain hoitotoimet hämärässä. Yöllä hoidetaan vain syötöt ja välttämättömät hoitotoimet ja nekin eleettömästi. Päivällä vietetään aikaa valoisassa. Vauvan kanssa jutellaan ja leikitään ja ollaan kaikin tavoin aktiivisia. Näin myös kanssakäymisen energiatasoa säätelemällä vauvalle viestitetään, milloin on aika nukkua ja milloin valvoa.
– Vanhempien tehtävä on päättää, milloin vauvalla alkaa yö – missä vaiheessa hän ”käy yöunille”, vaikka hän heräisikin jo parin tunnin päästä syömään ensimmäisen kerran, Sari Tammikari sanoo.
Toisto on tärkeää
Iltarutiinit ovat tärkeitä kaiken ikäisille, ja erityisen tärkeitä ne ovat lapsille. Kun tietyt iltatoimet – ruokailut, pesut, yöpuvun pukeminen, iltalaulut tai -sadut – toistuvat samassa järjestyksessä, ne antavat vahvan sosiaalisen vihjeen siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu: mennään nukkumaan.
– Rutiinit luovat turvallisuutta. Jo hyvin pieni vauvakin oppii tunnistamaan tietyt toistuvat rutiinit. Se on rauhoittava siirtymäriitti matkalla uneen, Sari Tammikari sanoo.
Myös iltahetkeen liittyvillä valolla ja äänellä on vaikutusta: yötä kohti himmennetään valoja ja kodin äänimaisemaa rauhoitetaan.
Itsenäisen nukahtamisen taito
Aluksi vastasyntynyt nukahtaa usein väistämättä syödessään. Kun valveillaolon määrä lisääntyy, vauva ei välttämättä nukahda heti, vaan voi viettää jo pidempiä aikoja hereillä ja ikäkautensa mukaisesti touhuten.
– Nukahtamista kannattaa erkaannuttaa syömisestä: vauvan kanssa voi viettää hetken valveilla ja helliä häntä ja laittaa päiväunille, kun hän on vielä hereillä. Päiväunillekin mentäessä tutut rutiinit auttavat vauvaa rauhoittumaan, ja usein vauva voi nukahtaakin vaikkapa ulkohaalarin pukemiseen, Sari Tammikari sanoo.
Eniten perheet hakevat apua yösyöttämisten lopettamiseen. Isompi vauva on alkanut heräillä jopa tunnin välein, eikä hän nukahda unille ilman syöttämistä. Syöttäminen on tähän asti ollut usein helpoin tapa saada lapsi nukahtamaan öisin, jolloin yösyötöt jäävät helposti tavaksi silloinkin, kun lapsen ei enää ravitsemuksellisessa mielessä tarvitse niitä. Syömisestä on siten tullut vahva uniassosiaatio, joka pitää vanhempaa ja lasta hereillä öisin.
– Jossain vaiheessa vanhemman on hyvä ymmärtää, että vauva ei öisin tarvitse joka inahdukseen ruokaa. Vauvaa ohjataan syömään yöllä vain nälkäänsä – ei nukahtamisen vuoksi. Vauva alkaa usein myös itsenäisesti vähentää yösyömistä, kun päiväaikainen ruokamäärä alkaa lisääntyä, Sari Tammikari sanoo.
Tyypillinen ongelmanukkuja on noin kahdeksan kuukauden ikäinen. vauva, jonka syömisen rytmi on kääntynyt yöpainotteiseksi. Kiinteää ruokaa menee vähän, koska vauva syö öisin tunnin tai kahden välein.
Vanhemmat voivat ajautua varhaisvaiheissa yliauttamisen polulle, kun ovat reagoineet vauvan jokaiseen inahdukseen syöttämällä tai rauhoittelemalla.
– On hyvä pitää mielessä, että pienen vauvan uni on usein äänekästä ja levottomankin näköistä. Joskus kannattaa seurata vauvaa hetki, ennen kuin aloittaa rauhoittelut. Vanhempi voi nimittäin vahingossa havahduttaa nukkuvan vauvan, Sari Tammikari sanoo.
Pieni maltti onkin usein hyödyllisempää kuin välitön puuttuminen. Tämä vaatii vanhemmalta yhtä aikaa herkkyyttä ja luottamusta vauvan taitojen kehittymiseen.
Ranskassa tätä menetelmää kutsutaan nimellä Le Pause eli paussimenetelmäksi: pikku hiljaa aikuinen pidentää reaktioaikaansa lapsen luo menemisessä, jolloin vauva saa mahdollisuuden oppia rauhoittumaan itsekseenkin. Usein vauvan ääntelyssä voi olla kyse vain kevyemmästä univaiheesta, ei nälästä.
Usein unisyklien välillä havahtuneen lapsen rauhoiteluun riittää tyynnyttely taputtelemalla ja rauhoittavalla äänellä. Jos itku yltyy kovaksi, lapsi otetaan syliin ja rauhoitellaan. Pikku hiljaa rauhoittelua aletaan vähentää, jolloin vauva ohjautuu jatkamaan unia itsenäisesti.
Hae apua ajoissa
Univaje voi tehdä uuvuttaa vanhemman nopeasti. Vaikka tietty määrä valvomista kuuluu pikkulapsivaiheeseen, sen ei tarvitse tehdä perhe-elämästä kaaosta. Hae siis apua ennen kuin uuvut itse!
Neuvoja lasten nukkumispulmiin voi kysyä neuvolasta, yksityisiltä uniohjaajilta, Mannerheimin Lastensuojeliitosta tai Ensi- ja Turvakotien liitosta. Ensi- ja Turvakotien liitto järjestää tukea koko perheelle ja auttaa myös parisuhteeseen liittyvissä pulmatilanteissa.
Lue lisää Vauvojen unesta ja unikouluista Uniliiton sivuilta:
Pian avautuu myös uusi sivusto www.muksuperheenuni.fi, jossa on Sari Tammikarin blogi ja muita lapsiperhetta auttavia palveluita.
Lapsen patjassa tärkeintä on puhtaus
Vaikka hankkisit lapselle sängyn käytettynä, vauvasi ansaitsee uuden patjan.
Perheen pienimmän unet ovat kasvun ja kehityksen kannalta valtavan tärkeitä, ja siksi onkin syytä kiinnittää huomiota lasten uneen ja puhtaaseen nukkumisympäristöön. Vauvan patjaa ei koskaan pidä kierrättää lapselta toiselle, sillä patja imee likaa ja kosteutta. Joten vaikka pinnasänky hankittaisiin käytettynä, osta aina lapselle uusi patja!
Vauva nukkuu suurimman osan vuorokaudesta ja tarvitsee puhtaan ja miellyttävän ympäristön unilleen. Erityisen tärkeätä on, että patja on helppo pestä herkästi homehtuvista maitopukluista sekä pisuista. Valitse sellainen patja, joka on myös helppo kuivattaa.
Vauvan patjan on hyvä olla riittävän tukeva ja vähintään viisi senttiä paksu. Kun hankkii lisäksi petauspatjan, se on helppo pestä ja kuivattaa nopeasti.