Mitä unettomat märehtivät yöllä? Mikään inhimillinen ei näytä olevan vierasta, kun unettoman ihmisen aivot syöttävät huolenaiheita yöllä murehdittaviksi.
Ilmiölle on englanniksi kuvaava termi rumination, joka kirjaimellisesti merkitsee märehtimistä eli esimerkiksi lehmän ruuansulatusprosessia – puoliksi sulaneen ruuan uudelleen uudelleen pureskelua. Mikä mahtava kielikuva unettoman yölle! Väsyneenä ihmisen tunteiden säätely on heikompaa, jolloin pienikin huoli voi paisua yöllä valtavaksi.
Mutta mitä sitten ihmiset oikein miettivät? Seuraavat vastaukset on poimittu Nuku paremmin -Facebook-ryhmän keskusteluista.
“Olen nyt noin viikon ajan heräillyt varhaisina aamuyön tunteina enkä ole saanut unta silmään enää millään. Ja totta kai kaikki on kaatunut silloin päälle, mikään ajatusmalli ei ole saanut oloa rauhoittumaan. Eli ei yhtään positiivista, rauhoittavaa, kiitollista ajatusta suostu päässä syntymään. Sen sijaan ykkösmurhe ovat vanha äitini ja skitsofreenikkoveljeni, jotka asuvat kahden maalaistalossa. Huoli heistä sekä koko huushollista, puutarhanhoidosta, polttopuista, metsänhoidosta....vastuu kaatuu minun niskaani. Ja vastuunkanto on toinen nimeni... olen myös yrittäjä, ja samaan saumaan on bisneskin hiljennyt lähes tykkänään.”
Miksi kaikki huolet paisuvat yöllä vuorenkorkuisiksi? Vastausta voi etsiä mielen toimintamekanismeista, sillä väsyneenä ihmisen mieli toimii eri tavoin kuin virkeänä. Mieli säätelee tunteita ja käsittelee koko ajan monin eri tavoin ajatuksia, joita mieleen putkahtelee. Yöllä nämä säätelymekanismit ovat heikompia kuin päivällä. Ne suojamekanismit, joilla päivällä kykenemme työntämään pois mielestä häiritsevät ajatukset, eivät yöllä toimi yhtä tehokkaasti. Yöllä ajatuksissa on myös “tilaa” niille asioille, joita päivällä ei ehdi tai halua miettiä. Kun muu häly ympärillä hiljenee, mieli pääsee rauhassa työskentelemään kesken jääneiden ajatusten kanssa.
On myös tyypillistä, että mitä enemmän yritämme torjua jotakin ajatusta, sitä kiihkeämmin mieli tarrautuu siihen. Jos hoet itsellesi, “älä ajattele valkoista elefanttia”, mitä silloin ajattelet?
“Mietin, että miten selviän tulevasta päivästä, jos en nukahda enää uudestaan. Kuinka paljon kello on, voiko enää ottaa lääkettä, ettei ole aamulla zombi. Laitoinko työpaikan oven lukkoon. Silitän itseäni ja sanon: Ole kiltti, nuku nyt. Yritän pitäytyä hyvissä mietteissä, aina ei onnistu. Voisiko elää ilman orjuuttavaa työtä, voisiko lähteä päämäärättömästi vaeltamaan. Miksi maailmassa on niin pahuutta. Vosioa pelastaa kaikki kodittomat kissat. Onkohan nyt nälkä? Ei voi olla. No on. Mitä söisin. Luenko vai kuuntelenko jotain ohjelmaa. Missä korvatulpat. Kuka liikkuu tiellä tähän aikaan. Kantapää on halki, pitää rasvata. Miksi valvon? Miksi? Miksi? Nukunko enää ikinä normaalisti? Mietin päiväunia – ja että pimahdan jos en pääse valvotun yön jälkeen nokosille. Tulevaisuutta. Hankalia tilanteita, ratkaisuja niihin, läheisten murheita ja omaa voimattomuuttani niiden ratkomisessa. Päivän tapahtumia, ihmisten ilmeitä, eleitä, sanatonta viestintää. Reseptejä, uusia ruokakokeiluja. Työnnän ajatuksia pois. Ne vaan tunkevat takaisin, entistä moninaisempina. Kun herään yöllä, aivoissa lähtee välittömästi pyörimään ratas, johon joka kierroksella lisääntyy yksi ajatus ja rattaan vauhti vaan kiihtyy. Ihmissuhteita, omaa tapaani toimia, alkusyitä. Retkiä, suppaamista, eväitä, joogaa avantouintia, hengittämistä, yksin olemista. Onnellisuutta.”
Mieli voi askarrella myös mukavien asioiden parissa niin kiihkeästi, että uni ei tule. Moni herkkäuninen tai uneton voi valvoa myös innostavan työprojektin, ihanan uuden ihmissuhteen, puutarhan suunnittelun, käsityömallien tai matkaunelmien vuoksi. Tällöin valvominen ei ehkä ahdista, mutta mieli saattaa silti kääntyä huoliajatuksiin, etenkin jos valvominen itsessään huolestuttaa.
“Mielessä pyörivät kaikki tekemättömät työt ja kaikki se mielenkiintoinen, mitä aion ja haluan tehdä. Olen eläkkeellä, eli ne tekemättömät työt eivät ole kiireellisiä, välttämättömiä tai stressaavia, vaan lähinnä kaikkea sitä, mikä minusta olisi mukavaa tehdä. Kesken olevat käsityöt, pihan puuhat, kävelylenkit, valokuvien käsittely, blogitekstien kirjoittaminen, leipominen ja kirjat. En enää malttaisi nukkua ja usein nousenkin ylös ja alan puuhata jotain. On tämä välillä vähän stressaavaakin, toivoisin voivani ottaa rennommin ja vain nauttia vapaudesta tehdä mitä haluan silloin kun huvittaa.”
Myös näitä mietitään:
seuraavan päivä puuhat ja suunnitelmat, myös huolet ja vastoinkäymiset
työasiat ja ihmissuhteet ja molempiin liittyvät haasteet
rahaa - miten saan sen riittämään. MIelessä pyörii uhkakuvia siitä, etten selviä
kivoja asioita: matkoja, lapsenlapsia, harrastuksia
lasteni asioita, työasioita ja erilaisia uhkakuvia kuten sairauksia
tuleva päivän / viikon / kuukauden tehtävälistoja, omaa toimintaani erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, onnistuinko vai mokasinko vai mitä minusta ajatellaan, huoliajatuksia, omaa, vanhempien ja läheisten terveyttä ja sitä mitä kello on, kuinka pitkän ajan päästä kelloradio mahtaa soida ja kuinka epämiellyttävä työpäivästä tulee väsyneenä
viisi vuotta sitten myydyn auton vikoja
vastuullani olevia asioita, onnistumistani äitinä, tulevaisuuttani työelämässä
seksiä, perhokalastusta, moottoripyöriä, ufoja, painajaisia, naisia, miehiä, eläimiä, maapallon kohtaloa, veneitä, autoja, Pariisia, Senegalia, maailmanmusiikkia, rumpujen soittoa, opinkohan koskaan soittamaa kitaraa, olenkohan muistanut hoitaa kaikki eläimet, onkohan vene kunnolla kiinni, miksi en taaskaan nuku?