Monet unitilastot osoittavat, että naiset kärsivät univaikeuksista enemmän kuin miehet. Onko kyse hormoneista vai jostakin muusta?
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että unihäiriöt ovat naisilla 40 % yleisempiä kuin miehillä. Ero alkaa kasvaa jo murrosiästä lähtien, ja vaihdevuosi-iässä se on suurimmillaan.
On tietysti luontevaa etsiä syytä tähän eroon sukuhormoneista. Naisilla estrogeenin ja keltarauhashormonin tuotannon vaihtelu näyttää liittyvän unihäiriöiden esiintyvyyteen: esimerkiksi rankoista PMS-oireista kärsivillä naisilla myös uni häiriintyy usein. Raskausaikaan liittyy unen rikkonaisuutta, joka hormonien lisäksi johtuu fyysisistä muutoksista. Sikiön kasvaessa hyvän nukkumisasennon löytäminen on hankalaa, ja esimerkiksi närästys ja selkäkivut häiritsevät unta. Eikä univaje tähän lopu: pikkulapsiperheessä kärsitään usein levottomista öistä ennen kuin vauva löytää oman unirytminsä ja alkaa nukkua pidempiä pätkiä.
Naisten ja miesten unen laadun ja määrän ero korostuu erityisesti siinä vaiheessa, kun naiset saavuttavat vaihdevuodet. Jopa 50–80 % naisista kärsii tuolloin unettomuudesta, joka usein merkitsee unen rikkonaisuutta ja vaikeutta nukahtaa uudelleen, kun on yöllä herännyt. Moni yllättyy siitä, että esivaihdevuodet – ja siten myös niihin liittyvät yöheräilyt – voivat alkaa jo jopa nelikymppisenä.
Kun unihäiriön tausta on hormonituotannon heilahteluista, myös hoito löytyy usein hormoneista. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin Päivi Polon mukaan hormonikorvaushoito vähentää tehokkaasti vaihdevuosioireista kärsivien naisten unihäiriöitä, koska se helpottaa nukahtamista ja vähentää yöllisiä ja liian varhaisia heräämisiä.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan unettomuutta esiintyy enemmän yksin kuin parisuhteessa elävillä naisilla. Lisäksi matalat tulot ja huono fyysinen terveys lisäävät riskiä unettomuushäiriön esiintymiseen.
Suuri osa unettomuudesta on tilapäistä, mutta naisilla myös pitkittynyt unettomuus on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Keskimäärin 10–12 prosenttia aikuisista kärsii kroonisesta unettomuudesta.
Huolehtijoiden sukua?
Estrogeeni- ja keltarauhashormonituotannon muutokset näyttävätkin selittävän osan naisten unihäiriöistä. Tekijöitä on kuitenkin varmasti muitakin. Selitystä voi etsiä myös sosiaalisista ja kulttuurisista tekijöistä.
Unettomuuden yksi taustatekijöistä on taipumus huolehtia ja murehtia. Biologiset vaistomme saavat heräämään helposti esimerkiksi silloin, kun jälkeläinen tarvitsee ruokaa, ja imetysaikana äidin vaistot ovat virittyneet heräämään helposti.
Unettomuudelle altistavia tekijöitä voi löytyä myös perimästä, persoonallisuudenpiirteistä ja elämäntilanteesta. Taipumus murehtia ja hermostua voi pitää yllä unettomuutta, ja siitä voi kehittyä varsinainen unettomuuden kehä.
Naiset tekevät enemmän hoiva- ja hoitoalan työtä, jossa kolmivuorotyö on tavallista. Kolmivuorotyö häiritsee monin tavoin nukkumista ja altistaa unihäiriöille.
Myös kotityöt kasaantuvat edelleen enemmän naisille. Niin sanottu metatyö eli usein näkymätön taustajärjestely näyttää kaatuvan useammin naisen kuin miehen huolehdittavaksi. Perheenjäsenten hoiva on etenkin vanhemmilla sukupolvilla ollut enemmän naisten kuin miesten työ.
Naisten vastuiden lista on tietenkin spekulatiivinen, eikä työnjako – onneksi – ole välttämättä näin perinteinen. Jokainen voi miettiä omalta ja oman perheensä kohdalta, miten asia on.
Entä onko naisille tyypillisempää murehtia ja märehtiä asioita myös yöllä? Arkikokemuksen mukaan kyllä, mutta tutkimustietoa aiheesta ei välttämättä löydy. Murheita yövalvojilla riittää laidasta laitaan – sukupuolesta riippumattakin.