• Leeni Peltonen

Miksi ja milloin unilääkkeitä?

Vaikka unettomuutta pyritään pääosin hoitamaan lääkkeettömin keinoin, myös unilääkkeitä tarvitaan joskus. ”Tärkeintä on, että hädässä olevaa unetonta autetaan”, sanoo psykiatri, osastonylilääkäri Katinka Tuisku HUS:n unihäiriöpoliklinikalta.



Unettomuuden hoidossa on tapahtunut suuri muutos parinkymmenen viime vuoden aikana. Unilääkkeiden käyttö on vähentynyt, joskin yksittäisenä tuotteena melatoniinin käyttö on lisääntynyt paljon. Ensisijainen hoitomuoto unettomuuspotilaille on Käypä hoito -suosituksen mukaan kognitiivis-behavioraalisten menetelmien mukainen lääkkeetön hoito (CBT-I).


Silti unilääkkeitäkin käytetään ja tarvitaan. Kysyimme HUS:n unihäiriöpoliklinikkaa johtavalta Katinka Tuiskulta, milloin ja minkälaisia.


Milloin unilääkkeiden käyttö on perusteltua unettomuuden hoidossa?


”Lääkkeetön hoito toimii usein hyvin kroonisen unettomuuden hoidossa. Se ei kuitenkaan välttämättä auta akuuteissa kriisitilanteissa tai silloin, kun unettomuus johtuu vaikkapa muusta sairaudesta. Esimerkiksi potilaan vakava mielenterveyden häiriö saattaa vaatia lääkkeellistä apua myös unettomuuteen.


Tilapäisessä käytössä ja vakavissa tilanteissa unilääkkeet ovat siis toisinaan perusteltuja. Lisäksi on tapauksia, joissa CBT-I on vaikeasti sovellettavissa. Näin voi olla esimerkiksi vuorotyötä tekevällä potilaalla, ja hän saattaa tarvita unilääkettä vuorokausirytmin kääntämiseen.


Myös kroonisesta unettomuudesta kärsivä potilas voi tarvita unilääkettä CBT-I:n tueksi. Olennaista on silloin, ettei lääkehoidon pitäisi häiritä lääkkeettömien keinojen käyttöä vaan tukea sitä. Joskus unettomuuspotilas ei ole heti valmis lääkkeettömään hoitoon, ja jonkinlaisena vastaantulona valitaan silloin mahdollisimman vähän haittoja aiheuttava lääke. Tällöin pitäisi tietysti myös tehdä suunnitelma lääkkeen käytön purkamisesta, kun aika on siihen kypsä.


Myös uniapneapotilas voi tarvita unilääkettä hoidon alkuvaiheessa, jos hänen on hyvin vaikeaa tottua CPAP-laitteen käyttöön. Jotkin neurologiset sairaudet, muistisairaudet tai kehitysvammat voivat aiheuttaa iltaisin levottomuutta, johon lääkitys on tarpeen, mutta näissä potilasryhmissä myös unilääkkeiden haitat korostuvat.


Kaiken kaikkiaan lääkkeiden tarpeet ovat siis moninaiset, mutta valtaosa unettomista hyötyy parhaiten lääkkeettömistä hoidoista.”


Mitä unilääkkeiden käytössä pitää ottaa huomioon?


”Unilääkkeillä on haittoja, jotka joskus ylittävät lääkkeen hyödyt. Etenkin vanhuksilla näin voi käydä, ja heidän kohdallaan lääkitystä pitäisi tarkastella erityisen kriittisesti. Unilääkkeitä on monenlaisia, ja oikean lääkkeen valinta on hyvin olennaista.


Perinteisesti unilääkkeinä käytetyillä bentsodiatsepiineilla on monenlaisia haittoja: niihin kehittyy nopeasti toleranssi, jolloin annosta pitää usein nostaa halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Niihin kehittyy myös riippuvuus. Jo noin neljän viikon säännöllisestä käytöstä seuraa yli puolelle potilaista ns. rebound-unettomuus, eli lääkkeen käytön lopettamisen seurauksena oireet palaavat pahempina kuin ennen lääkkeen aloittamista. Rebound-vaikutusta on ennen kaikkea nukahtamisviiveeseen mutta myös unen kestoon. Jos lääkettä käyttää harvakseen, vaikkapa vain kerran viikossa, ei tällaista ongelmaa yleensä synny.


Bentsoista aiheutuu usein myös kognitiivisia haittoja. Niillä aikaansaatu uni ei ole yhtä virkistävää kuin luonnollinen uni, koska ne vähentävät syvän unen määrää. Ne korostavat myös unenaikaisia hengityshäiriöitä, mikä sekin voi lisätä päiväväsymystä. Pitkävaikutteisilla bentsodiatsepiineilla väsyttävä ja ajokykyä heikentävä vaikutus ulottuu päiväaikaan.


Usein puhutaan nukahtamislääkkeistä, ja niillä tarkoitetaan z-lääkkeitä, jotka ovat bentsodiatsepiinien kaltaisia unilääkkeitä. Nekään eivät ole niin vaarattomia kuin joskus ajateltiin, sillä myös niillä voi olla yllättävän pitkä vaikutusaika. Esimerkiksi tsopikloni vaikuttaa ajokykyyn vielä 12 tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen, ja tsolpideemi vielä 8,5 tunnin kuluttua.


Usein näitä lääkkeitä parempi vaihtoehto ovat mielialalääkkeet, joita unettomuuden hoidossa käytetään pieninä annoksina. Kuitenkin esimerkiksi doksepiinin puoliintumisaika on 8–30 tuntia ja mirtatsapiinin 20–40 tuntia, joten näiden käytössä pitää pyrkiä todella pieniin annoksiin, jos haluaa välttää lääkkeen vaikutuksen seuraavana päivänä. Näistä lääkkeistä ei tule samalla tavalla riippuvaiseksi kuin bentsoista, mutta lääkkeen vaste voi kuitenkin heikentyä ajan mittaan. Aina siis haetaan optimaalista annosta, jonka vaikutus olisi riittävä mutta haitat mahdollisimman pienet.


Unilääkkeitä määrättäessä pitää ottaa huomioon kokonaistilanne ja miettiä myös, miten lääkkeen käyttö on mahdollista lopettaa. Lääkepurku pitää tehdä suunnitelmallisesti ja asteittain, etenkin jos lääkettä on käytetty pitkään: annosta pienennetään kahden viikon välein.”


Melatoniinin käyttö lisääntyy nopeasti, mitä ajattelet siitä?


”Melatoniinia voi nykytiedon valossa käyttää pidempäänkin ilman, että siitä aiheutuu haittoja. Sen vaikutuksessa yksilöllinen vaihtelu on suurta. Teho on parhaiten koeoloissa todennettu etenkin yli 55-vuotiailla ja vuorokausirytmin häiriöistä kärsivillä. Pitkävaikutteinen, vähitellen vaikuttavaa ainetta vapautta depottabletti jäljittelee paremmin melatoniinin luontaista erittymistä käpyrauhasesta.


Melatoniinia käytettäessä olisi tärkeää oivaltaa sen vaikutusmekanismi. Kehon oma melatoniinintuotanto käynnistyy, kun ulkona tulee hämärää. Tätä voimistamaan tarkoitettu tabletti pitää ottaa jo silloin, kun nukkumaanmeno vasta lähestyy, eli esimerkiksi noin kello 21. Melatoniinia ei tule ottaa enää kello 23 jälkeen, sillä silloin se alkaa häiritä kehon omaa sirkadiaanista rytmiä.”



Onko markkinoille tulossa uuden tyyppisiä unilääkkeitä?


”Uusia unilääkkeitä on kehitetty, ja jossain vaiheessa niitä varmasti tulee myös Suomeen. Suvoreksantti- ja daridoreksantti-nimiset lääkkeet ovat oreksiiniantagonisteja eli ne estävät oreksiini-nimisen välittäjäaineen sitoutumista. Oreksiini lisää valvetta ja vireyttä, ja sen vastavaikuttajat lisäävät uneliaisuutta. Sekä suvoreksantti- että daridoreksantti-lääkkeitä on jo käytössä USA:ssa.


Oreksiiniantagonisteilla on myös haittansa ihan kuten kaikilla lääkkeillä: todettuja haittoja ovat väsymys, pahoinvointi, ripuli, huimaus, suun kuivuus, päänsärky, nenän tukkoisuus ja, katapleksia, ahdistus ja masennus. Suvoreksantti aikaistaa ja lisää REM-unen osuutta, ja haittoina on raportoitu myös epätavanomaisia unia, unihalvauksia ja uniharhoja.


Näistä uusista lääkkeistä tuskin tulee ensilinjan lääkkeitä, vaikka ne tulisivatkin käyttöön Suomessa. Ne ovat aluksi kalliita, ja niitä varmasti käytetään lähinnä silloin, kun muista lääkkeistä ei löydy sopivaa.”


Hoidatte HUS:n unihäiriöklinikalla monenlaisia unihäiriöitä. Mikä on mielestäsi tärkeintä unettomien hoidossa?


”Tärkeintä on, että potilasta kuullaan ja että häntä autetaan. Unettomuuden kanssa pitkään kamppaillut ihminen voi olla todella hädissään. Häntä pitää lohduttaa kertomalla, että apua on olemassa. Jo tietoisuus siitä usein rauhoittaa.”

(Juttu on julkaistu myös Uniuutiset-lehden numerossa 1/2022)






476 views0 comments

Recent Posts

See All