Luontoretkellä syöminen ja nukkuminen nyrjähtävät kuin itsestään parempaan asentoon. Miten siinä niin voi käydä?
Syömisen ja nukkumisen rytmit voivat arjessa mennä pahasti sekaisin. Syömme välillä liian vähän ja väärällä hetkellä liikaa, nukumme liian vähän tai pilaamme unirytmimme, kun emme osaa kuunnella kehomme signaaleja.
Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen toimii myös eräoppaana ja on havahtunut eräretkillä huomaamaan, miten monin tavoin luonnossa oleminen korjaa hyvinvointiamme.
– Fyysinen rasitus tukee kuin itsestään tervettä syömis- ja nukkumisrytmiä. Eikä tarvitse tehdä mitään ultravaelluksia: jopa muutaman kilometrin metsäkävelylläkin voi olla vaikutusta, Leena Putkonen sanoo.
Fyysinen ponnistelu kuluttaa energiaa, ja metsässä samoillessa tulee väistämättä nälkä. Tavallisessa arjessa ei välttämättä ehdi tuntea kunnollista nälkää, varsinkin jos tulee napostelleeksi paljon välipaloja.
– Monella oman kehon kuunteleminen jää liian vähälle, mutta metsäretkellä nälkä – ja väsymys – eivät jää huomaamatta. Esimerkiksi pidemmällä hiihto- ja patikointiretkellä liian niukka unen- tai ravinnonsaanti kostautuu, sillä palautuakseen ihminen tarvitsee sekä lepoa että energiaa. Kokemus opettaa kunnioittamaan kehon todellisia tarpeita, Putkonen sanoo.
Oman kehon merkkien tunnistaminen tukee luonnollista ja tervettä suhdetta syömiseen. Kun tajuaa, miten olennainen asia hyvä ravinto on jaksamisen, vireyden ja mielialan kannalta, siitä muistaa ehkä arjessakin huolehtia entistä paremmin.
Kauas valosaasteesta
Metsäretkellä nukkuminen eroaa normioloista, ja teltassa tai erämökissä kokemus voi olla eksoottinen kokemus. Unen saaminen voi olla helpompaa kuin kotona – tai sitten ei. Myös sillä on vaikutusta, onko retkellä yöttömän yön aikaan vai pimeämpänä vuodenaikana.
– Itse olen normaalisti iltakukkuja, mutta luontoretkellä uni voi tulla silmään jo iltakahdeksalta. Puhdas fyysinen väsymys on varmasti yksi tekijä, mutta myös valon määrä vaikuttaa. Kun illalla alkaa hämärtää, melatoniinin tuotanto pääsee vauhtiin luonnolliseen aikaan. Kun ympärillä ei ole valosaastetta, kehon oma rytmi määrää uneliaisuuden, Leena Putkonen sanoo.
Jos pelkää pimeää, metsässä yöpyminen voi tuntua loppukesästä tai syksyllä hurjalta. Pimeää voi myös opetella tietoisesti kohtaamaan ja pelkoaan oppia sietämään.
– Kannattaa tutustua omaan pelkoonsa ja ottaa apuja vastaan: esimerkiksi kaverin kanssa nukkuminen auttaa. Jos telttayö jännittää liikaa, voi kokeilla yöpymistä mökissä, jonka oven saa myös lukkoon. Pimeänpelosta irti pääseminen voi olla hyvin voimaannuttavaa, Leena Putkonen sanoo.
Hyvät eväät luontoretkelle
Kun eväät kantaa selkärepussaan, tulee miettineeksi myös niiden täysipainoisuutta – turhaa höttöä ei kannata raahata metsään! Leena Putkonen antaa vinkkejä hyviin retkieväisiin, joista saa riittävästi energiaa ja tärkeitä ravintoaineita.
– Eväisiin on valtavasti vaihtoehtoja, mutta ne kannattaa valita harkiten. Itse otin viimeksi mukaani Boltsi-siemenpyöryköitä, näkkäriä, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, puuroaineksia ja erilaisia snackejä. Lämpimistä ruuista retkioloissa onnistuvat erilaiset pastat tai valmiit keitot. Herkkävatsaisena kuljetan usein ruokatermarissa misokeittoa; kun sen laittaa aamulla tekeytymään, se on lounasaikaan valmista, Putkonen vinkkaa.
Muista myös ottaa mukaan tarpeeksi vettä!