Unettomia tutkittaessa on havaittu hämmentävä fakta: moni heistä nukkuu paljon enemmän kuin he itse uskovat. Ilmiötä kutsutaan paradoksaaliseksi unettomuudeksi.
On tavallista, että unettomuudesta kärsivä ihminen yliarvioi valveen ja aliarvioi unen määrän. Hän esimerkiksi arvioi, että nukahtamiseen on kulunut pidempi aika kuin oikeasti kului. Hän voi myös itse uskoa, että on nukkunut vain tunnin, kun oikeasti on ollut unessa useita tunteja. Miten tämä on mahdollista?
– Noin 10 tai jopa 50 % unettomista tekee tällaisia havaintovirheitä. Siihen on inhimilliset syyt, ja havaintovirhe voi olla olennainen osa unettomuuden kokemusta, sanoo Unilääketieteen päivillä 2022 aiheesta puhunut psykiatri Katinka Tuisku HUSista.
Unettomuuden diagnoosi perustuu potilaan omaan kokemukseen. Tavallisesti unettomuusdiagnoosin taustalla on potilaan oma arvio siitä, että kärsii nukahtamisen tai unessa pysymisen häiriöstä 1–3 kertaa viikossa, että tilanne jatkuu kuukausia ja että se aiheuttaa kärsimystä ja päiväaikaista väsymystä.
Osa unettomuuden ongelmaa on juuri se, että tilanne pitkittyy ja että pitkittyminen aiheuttaa stressiä. Syntyy kehä, jossa unettomuuden pelko pitää ongelmaa yllä. Tähän liittyy haitallista ehdollistumista ja kielteisten kokemusten valikoivaa havainnointia: uneton huomaa ja muistaa korostuneesti unettomuuden oireet.
Kun unettomia on tutkittu unilaboratorion menetelmin, on havaittu, että he nukkuvat keskimäärin vain puoli tuntia vähemmän kuin muut – vaikka kokevatkin nukkuvansa paljon vähemmän.
– Tällaista epäsuhtaa koetun ja todellisen nukkumisen välillä on muillakin, mutta se korostuu erityisesti unettomuudesta kärsivillä, Katinka Tuisku sanoo.
Ilmiölle on annettu nimi: unen kokemisen häiriö.
Havainnot vääristyvät
Ilmiötä selittää erilaisuus havainnoissa. Unettomuudesta kärsivä ihminen yleensä kokee olevansa hereillä, vaikka olisikin kevyessä unessa. Jos uni on hyvin katkonaista, voi tuntua siltä, ettei nuku ollenkaan, vaikka oikeasti nukkuisikin kevyttä unta aina heräämisten välissä.
Nukahdettuaan terve ihminen tarvitsee noin 22 minuuttia unta, että kokisi nukahtaneensa, mutta unettomuudesta kärsivä 34 minuuttia, ja unen kokemisen häiriötä poteva peräti 40 minuuttia.
– Tällainen havaintovirhe on siis unettomilla yleinen, Katinka Tuisku sanoo.
Hän kertoi Unilääketieteen päivillä potilaasta, joka kärsi vaikeasta unettomuudesta ja käytti useita unilääkkeitä, mutta ei silti nukkunut tarpeeksi. Hänet tutkittiin unilaboratoriomenetelmillä kotioloissa. Hän koki nukahtamisen kestäneen 30 minuuttia ja arvioi nukkuneensa pätkissä noin 4 tuntia. Mittaukset kuitenkin osoittivat hänen nukahtaneen 3,5 minuutissa ja nukkuneen 8 tuntia.
REM-uni sotkee pakkaa
Unen eri vaiheet ovat erilaisia, ja ne myös tuntuvat erilaisilta. Kevyt uni sekoittuu valveeseen, mutta niin voi käydä myös REM-unelle eli unennäön vaiheelle.
REM-unessa aivot ovatkin yhtä aktiiviset kuin valvetilassa. Koska päiväaikaiset tunteet ja tapahtumat toistuvat usein REM-unijakson aikana nähdyissä unissa, unisisältö voi heti herätessä tuntua valveelta.
– Unettomien potilaiden REM-unessa viettämä aika tosiaan tuntuu heistä usein siltä, että he olisivat valvoneet, Katinka Tuisku kertoo.
Ei vähennä unettoman kärsimystä
Vaikka uneton oikeasti nukkuisi enemmän kuin luulee, kokemus valvomisesta on todellinen – samoin sen aiheuttama kärsimys.
– Kun puhutaan paradoksaalisesta unettomuudesta, se ei merkitse unettomuuden vähättelyä. Unettomuus voi olla kokemuksena todella traumaattinen ja katastrofaalinen, Katinka Tuisku sanoo.
Hyvä uutinen unettomille on, että jos nukkuukin oikeasti enemmän kuin itse luulee, myös unettomuuden haitalliset seuraukset ovat vähäisempiä.
– Unettomuuden somaattiset ja kognitiiviset haitat jäävät tällöin vähäisemmiksi, koska ihminen saa kuitenkin enemmän unta kuin itse havaitsee. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien tai muistisairauksien riski on pienempi, Tuisku sanoo.
Psykiatristen sairauksien kuten masennuksen ja ahdistushäiriöiden riski kuitenkin säilyy yhtä suurena kuin unettomilla yleensäkin, juuri kokemuksen ahdistavuuden vuoksi, ja koska laadultaan keventynyt uni ei hoida kunnolla tunnesäätelytehtäväänsä. Tähän pätee myös yhteys toisin päin: moniin psykiatrisiin häiriöihin liittyy muutoksia unen rakenteessa, mikä puolestaan altistaa havaintovirheille unen kokemisessa.
– Joka tapauksessa potilaan hätä on suuri ja se on otettava vakavasti. Jos kokemus on se, ettei pysty nukkumaan lainkaan – vaikka objektiivisesti mitattuna nukkuisikin – , tilanne on vaikea ja potilas tarvitsee apua, Katinka Tuisku sanoo.
Aiemmin kuvattu potilas sai apua lääkemuutoksista ja unettomuuden kognitiivisesta terapiasta, jonka avulla ymmärrys omasta unesta lisääntyi. Myös objektiiviset mittaustulokset auttoivat uskomaan, että nukkuminen ei ollutkaan niin huonoa kuin hän itse tulkitsi.
”Nukun edelleen välillä huonosti, mutta pärjään”, potilas itse kuvaili tilannettaan. Hän oli tyytyväinen ja jaksoi taas elää normaalia elämää.