Kysely Facebook-ryhmässä tuotti kiinnostavia tuloksia siitä, mikä unta häiritsee. Vastaukset kertovat paljonpuhuvasti nykyelämän haasteista.
Perustamassani Nuku paremmin -Facebook-ryhmässä on kahdeksan tuhatta jäsentä. Ryhmää ei markkinoida mitenkään, mutta sen jäsenmäärä kasvaa tasaisesti. Oikeastaan toivoisin, että ryhmää ei tarvittaisi eli että ihmiset eivät enää kärsisi univaikeuksista; niin ei kuitenkaan näytä käyvän.
Viime viikolla laadin ryhmään kyselyn siitä, mikä unta oikein häiritsee. Heittelin vaihtoehdoiksi omia arvauksia syistä, jotka voivat häiritä unta (stressi, muiden perheenjäsenten aiheuttamat heräilyt, fyysiset kivut jne.).
Tulos oli selvä: eniten ”ääniä” sai vaihtoehto Ylivireys – tuntuu että on liikaa kaikkea (31 %) ja toiseksi eniten Stressi yleensä (26 %), kun vaihtoehtona oli myös stressi seuraavan päivän asioista. Sen sijaan Ahdistavat ajatukset ja alakuloinen mieli häiritsivät vain 11 prosenttia vastaajista, vaikka tunnetusti masennus liittyy usein unettomuuteen ja voi olla sekä sen taustatekijä että seuraus.
Alkuperäisestä kyselystä oli jäänyt pois ilmeinen vaihtoehto, joka usein on unettomuuden taustalla eli Unettomuuden pelko. Jatkokeskustelussa tämä kirvoitti paljon kommentteja, mikä kertoo ilmiön yleisyydestä.
Mainintoja saivat myös hormonit, fyysiset sairaudet ja kivut sekä muuhun sairauteen määrätty lääkitys.
Kysely oli vain kevyt gallup, ei mikään tutkimus. Emme siis tiedä mitään vastaajien elämäntilanteesta, terveydestä tai univaikeuden asteesta. Jotain vastaus kuitenkin kertoo. Siksi otsikko on mukaeltu sanonnasta ”eniten kiinnostaa kaikki” – sillä jotain samaa on siinäkin, että unta häiritsee se, kun elämässä tuntuu olevan niin paljon kaikkea. Se on tuttu tunne!
Ylivireys syntyy monesta syystä
Mitä vastauksista pitäisi siis ajatella? Useimmin mainittu syy eli ylivireys voi olla fyysistä tai psyykkistä, sillä elimistö reagoi kokonaisvaltaisesti kaikenlaiseen kuormitukseen. Hermostomme on kehittynyt evoluution myötä vastaamaan puolustautumisreaktioilla sekä sisäisiin että ulkoisiin haasteisiin. Taistele tai pakene -moodi menee herkästi päälle, ja se tapahtuu ilman tietoista päätöstä pelkän autonomisen hermoston reagoidessa mihin tahansa uhkaan.
Veikkaan kuitenkin, että ylivireyden syyt ovat ennen kaikkea henkisellä puolella. Harvemmin fyysinen rasitus kuormittaa niin paljon, ellei kyse ole ultrajuoksijasta tai muusta kilpaurheilijasta.
Mutta psyykkisesti monilla menee kirkkaasti ylikunnon puolelle, ja siihen on monia syitä, joita voi toki arvailla. Monien haaste on tietotyö, joka on aina mukana. Se on usein pirstaleista ja keskeytymätöntä: harvoin voi tuntea saaneensa jotain todella valmiiksi. Vaikka työ itsessään olisi palkitsevaa, työn imua on vaikeaa saavuttaa jatkuvien keskeytysten vuoksi.
Kaikki ei kuitenkaan ole vain työn syytä. Myös vapaa-aikaan ja ylipäätään elämään liittyvät valinnat tekevät arjesta poukkoilevaa. Digiajan vitsaus on se, että henkiselle ”työpöydälle” tipahtelee koko ajan ärsykkeitä, joihin reagoimme.
Huomaan ainakin itse tapailevani kädellä kännykkää tuon tuosta, vaikka minulla ei olisi mitään syytä keskeyttää – vaikkapa tämän artikkelin kirjoittamista. Ennen kuin ehdin ajatella, olen avannut jonkin sosiaalisen median sovelluksen tai sähköpostin, ja sen seurauksena ajatukseni karkaa milloin mihinkin. Saatan harhautua lukemaan jonkin uutisen, vastaamaan kaverin viestiin, haaveilemaan matkakohteista tai peukuttamaa kollegan uutista uudesta työpaikasta.
Ihan mukavia asioita kaikki, mutta niiden ei tosiaankaan pitäisi tupsahtaa keskelle työntekoa. Keskeytän siis itse itseni! Ja kun ajatus on katkennut, joutuvat aivoni tekemään taas ylimääräistä työtä palatakseen keskeytyneeseen tehtävään.
Mikä on sinun aikasyöppösi?
Jos elämä tuntuu ruuhkaiselta, voisi olla hyödyksi miettiä, mihin kaikkeen aika menee. On tietenkin elämäntilanteita, joissa olosuhteisiin ei voi itse vaikuttaa. Kun oikeasti on niin kiire, että päivä on yhtä juoksemista paikasta ja tehtävästä toiseen. Silloin ei auta kuin selviytyä ja toivoa, että jossain vaiheessa helpottaa.
Joskus on silti hyvä listata, mikä kaikki mieltä painaa, ja sillä tavalla yrittää ottaa niskalenkki kuormituksesta. Voiko jotain siirtää myöhemmäksi? Voiko johonkin hommaan pyytää apua? Voiko rimaa laskea jossain asiassa, jotta sen saa tehdyksi? Voiko jonkin asian yksinkertaisesti jättää tekemättä?
Toisaalta saatamme myös luoda itse itsellemme kiirettä, joka ei olisi välttämätöntä. Jälleen katse kohdistuu älypuhelimeen ja sen sisältämiin aikasyöppöihin.
Ja jälleen tunnustan, että ainakin minä sorrun sen houkutuksiin. Yks kaks sosiaalisen median parissa on vierähtänyt puoli tuntia, jopa enemmän – ja se on tietenkin poissa kaikesta muusta. Ohjelmien algoritmit on tehty niin koukuttaviksi, että niiden houkuttelulle on vaikeaa sanoa ei, ja siksi niiden parissa kuluu yhä enemmän aikaa. Siihen ja nimenomaan siihen perustuu niiden ansaintalogiikka.
Lupaus itselleni
Elämässä on monia asioita, joita ei itse voi valita. Mutta joihinkin voi: ainakin minä yritän useammin jättää kännykän toiseen huoneeseen, kun haluan keskittyä. Suljen ylimääräiset selainikkunat ja yritän tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Arvostan omaa ajattelutyötäni enkä itse häiritse sitä turhilla keskeytyksillä.
Arvostan myös untani, ja yritän pitää työn ja muut kiireet järjellisissä mitoissa. Päätän löytää aikaa myös omille, hyvää mieltä tuottaville tekemisille. Hyväksyn myös sen, että unelta ei voi odottaa täydellisyyttä. Ja jos valvon yöllä, en silloinkaan tartu kännykkään. Olen sen aivoilleni velkaa – sillä toivon niiden jaksavan hyristä vielä pitkään!