top of page

Edes hetki ilman kännykkää!

Ruutuaika alkaa olla aikuisten kohdalla jo melkein absurdi käsite, koska teemme melkein kaiken puhelin kädessä tai ainakin käden ulottuvilla. Silti kannattaa miettiä, mihin ja miten paljon älylaitetta käyttää. Myös psykologian tohtori Mona Moisala säätää itselleen rajoituksia.



Nuorista tiedetään, että heidän keskimääräinen ruutuaikansa on joidenkin arvioiden mukaan seitsemän tuntia vuorokaudessa. Aikuisia ei ole vastaavalla tavalla tutkittu.

 

”Mutta kyllähän me tiedämme, että aikuisillakin suuri osa vapaa-ajasta menee jonkin ruudun ääressä. Ja toki monella myös iso osa työpäivästä. Siksi ruutuaika alkaa olla jo melkein mahdoton käsite. Ehkä enemmän pitäisi miettiä, mitä sieltä ruudusta saamme ja miten sitä käytämme”, psykologian tohtori, luennoitsija ja tietokirjailija Mona Moisala sanoo.

 

Hänen mielestään kannattaa miettiä, mistä muusta älylaitteella vietetty aika on pois. Todennäköisesti ainakin nukkumisesta, liikunnasta ja kasvokkaisista kohtaamisista. On näkyvissä monia signaaleja siitä, että keskittymiskykymme on heikentynyt.

 

Se voi johtua aivojen kuormittumisesta. Sillä jos täyttää kaikki vapaat hetkensä tauottomalla ärsykevirralla, aivot eivät saa kaipaamaansa joutokäyntiaikaa.

 

”On vaikea suoraan osoittaa, että keskittymiskyvyn heikentyminen liittyy nimenomaan älylaitteiden käyttöön, mutta kyllä sekä aikuiset että nuoret huomaavat sen aiheuttavan levottomuutta. Jo lukioikäiset tiedostavat, millainen olo siitä tulee, jos skrollaa jatkuvasti nopeita videoita. Ja toisaalta jos jättää kävelylle lähtiessään kännykän kotiin ja keskittyy havainnoimaan ympäristöä, olo ihan toisenlainen”, Moisala pohtii.

 

Minkä verran on liikaa?

 

Monet meistä kokevat tarvetta löytää keinoja, joilla omaa ruutuaikaa eli älylaitteen käyttöä voi rajoittaa. Ja moni niin tekeekin.

 

Lapsia koskevia suosituksia on antanut muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO. Mitä pienempi lapsi, sitä selvemmin älylaitteen käyttöä pitää rajata. Alle 2-vuotiaalle suositellaan hyvin vähän ruutuaikaa, korkeintaa hidastempoista ohjelmaa aikuisen kanssa. 3–5-vuotiaiden suositus on yksi tunti päivässä, 6–10-vuotiaille puolitoista tuntia päivässä ja 11–13-vuotiaille korkeintaan kaksi tuntia päivässä.

 

”Itsekin kahden pienen lapsen äitinä tiedän, miten älylaitteet ovat väistämättä osa elämää. Kiinnittäisin huomiota ennen kaikkea siihen, millaista lapsen arki ylipäätään on: saako hän tarpeeksi unta, ulkoilua ja kasvokkaista aikaa perheen ja kavereiden kanssa? Älylaitteen käyttöäkin päivään mahtuu, kunhan se ei syö liikaa aikaa muulta, paljon tärkeämmältä”, Mona Moisala sanoo.

 

Hän suosittelee perheitä käymään yhdessä keskustelua perheen digisäännöistä. Yhdessä voidaan sopia esimerkiksi, että päivällisen aikana kukaan ei ota puhelinta esille. Tai että kaikkien puhelimet laitetaan parkkiin kello 21.

 

Yhtä hyvin aikuisten on siis syytä pohtia omaa käyttöään, sillä heidän esimerkkinsä on lapsille tärkeä.

 

Miten käyttöä voisi rajata?

 

Aikuisella ruutuajan rajaaminen voi olla hankalaa, koska laitteet ovat koko ajan saatavilla, eikä kukaan muu rajoita niiden käyttöä, ellei itse sitä tee.

 

Mitä sitten jokainen voi omassa arjessaan tehdä, jos älylaitteiden käyttö tuntuu karkaavan käsistä ja aiheuttavan haittoja?

 

”Kannattaa miettiä esimerkiksi yhtä työpäivää: mikä siinä on sellainen hetki, jolloin haluaa keskittyä paremmin. Vaikkapa yksi etäpalaveri – jätä siksi ajaksi kännykkä toiseen huoneeseen ja keskity vain kommunikaatioon. Huomaatko eroa?” Mona Moisala ehdottaa.



Vastaavasti kotona voi päättää, ettei ota kännykkää mukaan, kun tekee ruokaa tai lähtee kävelylle. Tai sopia, että esimerkiksi keittiö tai makuuhuone on kännykkävapaa vyöhyke. Monelle on avuksi pitää kännykkä latauspisteessä, jolloin sen luokse pitää tietoisesti mennä, kun sitä haluaa käyttää.

 

On olemassa myös sovelluksia, jotka estävät meitä käyttämästä puhelimen toimintoja. Mona Moisalallakin on kokemusta sellaisen käytöstä.

 

”Onhan se vähän hullua, mutta App Block -tyyppiset sovellukset auttavat vähentämään sovellusten käyttöä.”

 

Voi säätää, että esimerkiksi Instagram-videoita saa katsoa päivässä puoli tuntia, ei enempää. Tai että illalla tietyn kellonajan jälkeen pääsy johonkin itselle koukuttavaan sovellukseen on estetty.

 

”Siinä tulee miettineeksi, mikä on se tapa, josta kokee itselleen olevan haittaa tai jota helposti käyttää enemmän kuin haluaisi”, Mona Moisala sanoo.

 

Näin tekee aivotutkija

 

Mona Moisala kamppailee ihan samojen haasteiden kanssa kuin muutkin. Myös hän kokee joskus syyllisyyttä ruutuajasta.

 

”Sen rajoittaminen vaatii jatkuvaa työtä”, hän sanoo.

 

”Ajattelen kuitenkin, ettei ruutuaika sinänsä ole hyvää tai pahaa – olennaista on se, mitä puhelimella tekee. Jos sieltä saa rentoutusäänitteen tai mielenkiintoisen artikkelin, ei siinä tietenkään ole mitään haitallista. Mutta koko elämäänsä sen ääressä ei kannata käyttää”, Mona Moisala sanoo.

 


Nämä keinot hän on itse havainnut hyviksi:

 

●      Yllättävän tehokasta on muuttaa kännykän näyttö mustavalkoiseksi.

Se vähentää selvästi sovellusten houkuttelevuutta.

●      Pyrin siihen, että en ota kännykkää esiin vain siksi, että on tylsää.

Että esimerkiksi metromatkan voi hyvin vain olla omissa ajatuksissaan.

●      Teen välillä tietoisen päätöksen, että nyt katson Instagramin reelsejä puoli tuntia,

koska pidän niistä. Mutta sitten panen puhelimen kiinni.

●      Hankalin hetki on illalla, kun olen väsynyt. Silloin ajaudun helposti räpläämään somevirtaa päämäärättömästi. Juuri tuolloin se on minulle myös haitallisinta, sillä huomaan sen vaikuttavan uneeni. Joten väsymyksen suosta kannattaa rämpiä ylös ja lopettaa turha selaaminen.

●      Käytän nukahtamiseen äänikirjan kuuntelua, vaikka haluaisin pystyä nukahtamaan ilman mitään ulkoista apukeinoa. Mutta se on nyt ”tutti”, jota näköjään tarvitsen.

 


90 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page