Unien näkemistä on pohdittu ja ihmetelty ihmiskunnan historian alkuhämäristä saakka. Unien on usein tulkittu olevan enteitä tai merkkejä jumalalta tai jumalilta. Jo ainakin antiikin aikana esitettiin myös näkemyksiä, että unet ovat ihmisen oman mielen tuotetta.

Unien uudempi tulkinta lähti liikkeelle Freudin 1800-luvun lopulla esittämistä teorioista. Nykyään niitä ei niinkään tulkita ”freudilaisten” symbolien kautta, vaan unissa nähdään tunnetiloja ja teemoja, joiden kautta elämäänsä voi pohtia.

Näemme unia paljon enemmän kuin muistamme. On arveltu, että näemme unia jopa kolmasosan siitä ajasta, jonka nukumme. Eniten unia nähdään REM-vaiheessa, mutta myös muut univaiheet sisältävät unennäköä. REM-vaiheen unet ovat merkityksellisimpiä ja pitkiä, kun taas muissa univaiheissa unet ovat lyhyempiä, päivän tapahtumiin liittyviä unia.

Aivot töissä

Unen voi ajatella ajattelun tietoisuusjanalla toiseen päähän. Toisessa ääripäässä on tietoinen, keskittynyt ajattelu, ja näiden välillä on unelmointia, kuvittelua eli ”päiväunelmia”.

Unennäön tarkoituksena pidetään nykytietämyksen mukaan kokemusten ja tunteiden sopeuttamista: uusi materiaali kuten päivänaikaiset kokemukset otetaan yöllä mielen käsittelyyn, ja tämä yhdistyy muistin sisältämään kokemukseen.

Unessa mieli kuitenkin sekoittaa asioita mielivaltaisen tuntuisesti, kun tietoinen kontrolli puuttuu. Etenkin stressaavien asioiden käsittely saa joskus todella oudon tuntuisia muotoja.

Aivojen tunteita käsittelevä limbinen järjestelmä toimii unennäön aikana aktiivisesti. Tämä on todettu unilaboratoriokokeissa, joissa pystytään seuraaman nukkuvan (ja unia näkevän) ihmisen aivotoimintaa.

Stressi ja alkoholi lisäävät painajaisia. Jos ei ollenkaan näe unia tai ei muista nähneensä niitä, elämä on todennäköisesti melko rauhallista.

Tulkintaa tarvitaan

Unien merkitys on sitä suurempi, mitä enemmän pysähdymme pohtimaan niitä. Unien ymmärtäminen vaatii aina tulkintaa, sillä niissä sekoittuvat monenlaiset mielen sisällöt.

Uni luo mielen tapahtumien välille uusia yhteyksiä. Unet ovat visuaalis-vertauskuvallisia, ja ne sisältävät voimakkaita tunnelatauksia.

Pitkät ja tarinalliset unet rakentuvat niistä asioista, jotka mieltä askarruttavat. Ne kuitenkin yhdistelevät asioita aivan omalla logiikallaan, ja siksi ne usein onnistuvat yllättämään meidät.

Unennäkijät ovat kaikki erilaisia, niin kuin heidän mielen sisältönsäkin, ja siksi unia ei voi tulkita yleispätevillä säännöillä.

Uni on aktiivinen tapa käsitellä mieltä askarruttavia teemoja. Usein ahdistava tapahtumaketju ratkeaa unessa, vaikkakin unelle ominaisella, usein symbolisella tavalla.

Omia uniaan voi – ja kannattaakin – miettiä: mitä ne tahtovat minulle kertoa? Kannattaa pysähtyä miettimään, miten tarinan vertauskuvat voisivat liittyä omaa elämäntilanteeseen. Etenkin jos näkee toistuvasti samaa painajaista, jokin asia on selvästi mielessä kesken.

Ahdistuneisuuteen ja masennukseen liittyy usein unia, jotka eivät ratkea yön aikana. Runsaat ja toistuvat painajaiset kertovat yleensä jostakin mielen epätasapainotilasta. Vaikka freudilainen unientulkinta ei kuulu nykyajan psykiatriseen käytäntöön, unia kyllä käytetään terapiakeskustelujen materiaalina.

Jokainen voi oppia muistamaan uniaan paremmin ja analysoimaan niitä. Koska uni katoaa mielestä nopeasti, kannattaa yöpöydälle varata kynä ja paperia, jotta unen voi kirjata ylös heti herättyään. Kun unia alkaa kirjata, niitä myös oppii muistamaan paremmin.

Niin sanottu ullmannilainen uniterapia käyttää materiaalina hyvin tarkkoja muistiinpanoja, joiden avulla unista keskustellaan ryhmässä.