Jokainen meistä valvoo joskus, useimmat usein ja toistuvasti. Se ei ole mukavaa, mutta se kuuluu elämään.

Eri elämänvaiheissa on suorastaan luonnollista nukkua huonommin ainakin tilapäisesti. Opiskelijan tenttikausi, lapsen syntymä ja pienen vauvan hoito, uusi työpaikka, asunnon vaihto, naimisiinmeno tai avioero, läheisen sairastuminen tai kuolema… On kerta kaikkiaan luonnollista reagoida tällaisiin isoihin muutoksiin ja stressitilanteisiin valvomalla. Ehkä mielesi tarvitsee enemmän aikaa asioiden prosessoimiseen? Ehkä kiireinen päivä ei jätä siihen tarpeeksi rauhallisia hetkiä?

Miksi sitten valvominen voi muuttua krooniseksi? Miksi öistä tulee huoliajatusten temmellyskenttiä?

Mitäpä sitä kieltämään: valvominen on kurjaa. Ei siis ihme, että yöllä mieli syöttää jatkuvia katastrofiajatuksia, jotka saavat stressin lisääntymään entisestään. Silloin nukahtamisesta tulee entistä vaikeampaa.

Tällaiset ajatukset ovat tyypillisiä:

”En selviä huomisesta päivästä.”

”Olen menettänyt kykyni nukkua. En enää koskaan nuku hyvin.”

”Ajan varmaan kolarin huomenna, kun lähden töihin. Näin väsyneenä ei pitäisi ajaa autoa.”

”Kaikki muut nukkuvat. Mikä minussa on vikana?”

”Olen varmaan sairastumassa psyykkisesti.”

”Saan varmaan Alzheimerin taudin, kun olen nukkunut niin pitkään huonosti.”

”Enää neljä tuntia kellonsoittoon, minun on pakko nukahtaa.”

Kuulostaako tutulta? Tavallisia ajatuksia aamuyön pimeinä hetkinä – ja silti mikään niistä ei ole totta. Voit kokeilla tarkastella ajatuksiasi kriittisesti ja vähän suhteellistaa niitä:

Selviät seuraavasta päivästä, vaikka olisitkin nukkunut vähemmän – tai vaikka et olisi nukkunut ollenkaan. Voi olla, ettei se ole paras päiväsi, mutta kenen päivä on aina täydellinen? Ja jos kohtaat päivällä hankaluuksia, syyt ovat todennäköisesti jossain ihan muualla kuin viime yössä. Saat varmasti tehtyä työsi vähintään kohtuullisesti.

Nukut vielä ihan varmasti. Unen määrä ja laatu vaihtelevat, ja tulee taas parempia kausia.

Olet ennenkin selvinnyt ajamisesta, vaikka yöuni olisi jäänyt vähiin. Tee se mitä voit: pidä taukoja, ja ota vaikka päiväunet ennen pidempää ajomatkaa.

Kaikki muutkaan eivät nuku. Vähintään joka kolmas aikuinen kokee nukkuvansa huonosti.

On tyypillistä, että uneton liioittelee ja paisuttelee univajeen seurauksia. Kannattaa opetella tarkastelemaan niitä vähän etäämmältä: ovatko ne oikeasti totta?

Huoliajatusten kanssa kamppailua kuvataan usein köydenvetona hirviön kanssa: mitä enemmän vedät, sitä enemmän hirviö vetää toisessa päässä. Kun päästät irti – pääset eroon myös hirviöstä.

Toinen suosittu vertaus on hiekan lapioiminen. Kun olet hiekkakuopassa, pääsetkö sieltä ylös lapioimalla hiekkaa? Et, koska kuoppa vain syvenee.

Nukkumisen suorittaminen voi muuttua hiekan lapioimiseksi tai köydenvedoksi. Joskus on vain parempi hyväksyä, että aina ei voi nukkua hyvin. Siinä sivussa alkaakin yllättäen usein nukkua paremmin.