Unettoman yö on pitkäUnettoman yö on pitkä
00:00 / 01:04

Unettoman yö on pitkä

Tässä artikkelissa kerrotaan kurjista kokemuksista. Pitkään jatkuva unettomuus on piinallista, ja se tuntuu usein sekä henkisenä että fyysisenä pahoinvointina. Uneton voi tuntea itsensä muun muassa epäonnistuneeksi ja yksinäiseksi. Jos sinustakin tuntuu joskus tältä – et ole yksin! Saman kokeneilta saat varmasti myötätuntoa. Anonyymit sitaatit on poimittu unettomien keskusteluista.


“Ajatukset alkavat pyöriä ympyrää ja saatan pyörittää yhtä ajatusta eli ongelmaa ees taas vaikka kuinka kauan. Saan tämän loppumaan ainoastaan, jos kirjoitan ajatukset paperille. Usein tulee myös levottomat jalat, koska missään asennossa ei ole hyvä olla ja vaihdan asentoa lakkaamatta. Levottomiin jalkoihin auttaa vain että nousen ylös venyttelemään. Välillä menee täysin hermo ja tulen vihaiseksi, koska turhaudun niin paljon siihen ettei uni tule. Se tietysti vain nostaa kierroksia entisestään ja nukahtaminen menee entistä kauemmas.”


“Tunnen oloni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Kun katson ulos, kaikissa naapuruston taloissa on pimeää; olen ainoa, joka taas on hereillä. Pelkään, etten väsymykseni vuoksi selviä seuraavasta päivästä. Ja jos siitä selviänkin, en selviä seuraavasta, unettomasta yöstä. Ajatukseni ovat usein epätoivoisia.”


“Jos seuraavana päivänä lähtö johonkin joka vaatii keskittymistä, tulee ahdistus. Miten pärjään esimerkiksi töissä sellaisissa tilanteissa, kun on oltava tarkkana. Tai miten pystyn ajamaan autoa väsyneenä. Miten pystyn tekemään ratkaisuja. Olenko hirveän väsynyt ja näkyykö se ulospäin.”


“Tuntuu kuin olisi juuri sillä hetkellä saatava pohdittua kaikki asiat kuntoon (työ, parisuhde, lasten asiat, huoli sairaasta läheisestä jne). Ensin kun huomaa ajatusten kaaoksen ottavan vallan, yrittää rentoutua ym, mutta kun ei se taaskaan onnistu alkaa ahdistaa, ärsyttää, harmittaa. Kelloa vilkuilemalla ei tilanne ainakaan helpotu, mutta on pakko välillä tarkistaa, josko vielä kerkiäisi nukkua ennen aamua.”


Suhteellisuutta ajatuksiin


Entä miten sitten tällaisten tuntemusten kanssa oppii jaksamaan? Tällaisiakin kokemuksia monella on. Omien ajatusten suhteellistaminen ja haastaminen voi auttaa: ”Enhän tähän ole ennenkään kuollut. Selviän kyllä vähemmälläkin unella yhden päivän. Kukaan ei näe päällepäin, että olen väsynyt, ja välillä jopa itsekin unohdan sen.”


“Aikaisemmin olin hyvin ahdistunut ja hermostunut siitä, kun uni ei tullut. Sittemmin olen oppinut olemaan hermostumatta siitä, koska se ei todellakaan auta. Aamuyöllä valvoessa ahdistumista on vaikeampi välttää. Arkisin ahdistaa tieto siitä, että kello soi. Viikonloppuisin yövalvominen ei ole niin pahasta, koska aamulla saa nukkua, jos nukuttaa.”


“En enää edes mene sänkyyn jos ei siltä tunnu! Aivan turhaa mennä sinne kieriksimään. Uni tulee kun se on tullakseen, ei sitä voi tilata kuin ravintolassa ruoka-annosta. Lääkkeet jätin pois jo kuukausia sitten. Kummallista, että juuri ikävät asiat pyörivät mielessä ja ne ikävät asiat juuri tuovat mukanaan ahdistusta, vaikka elämässäni on niin paljon hyvääkin."


Nykyään pystyn suhtautumaan unettomuuteen paljon rennommin, yritän olla panikoitumatta. Rauhoittelen itseäni, keskityn hengitykseen ja teen rentoutusharjoituksia. Joskus haen banaania, koska sen olen huomannut auttavan. Heräilen edelleen aamuöisin, saatan valvoa mutta levollisin mielin. Olen hyväksynyt tämän unettomuuden osaksi persoonallisuuttani ja tiedän, että tulen aina olemaan herkkäuninen. Alkoholin jättäminen kokonaan on parantanut unta selvästi.”

 

Uusin julkaisu on aina ylimpänä.  Jos olet vasta liittynyt mukaan,  järjestä vanhin ensin!

arrow&v

VIIKKO

9

Image-empty-state.png

Unen ei tarvitse olla täydellistä

VIIKKO

9

Image-empty-state.png

Miten rauhoitan pelkokeskuksen?

VIIKKO

9

Image-empty-state.png

Unettoman yö on pitkä

VIIKKO

9

Image-empty-state.png

Vaivaako sinua unistressi?

Tilaa uutiskirje ja saat hyvän olon vinkit ensimmäisenä.

Kiitos tilauksesta!

Yhteistyössä:

unikulma.png