Aivoissamme on paikka, jossa pelko tuntuu. Sen vaikutukset ulottuvat laajalle.

Mantelitumake eli amygdala on mantelin muotoinen, tiivis ryhmä hermosoluja. Meillä on kaksi mantelitumaketta, yksi kummassakin aivopuoliskossa molemmilla puolilla päätä, syvällä aivojen keskellä.

Alun perin eläinkokeissa havaittiin, että mantelitumake liittyy pelon kokemukseen. Nykyään tiedetään, että niin on myös ihmisellä. Mantelitumake on se, joka käskyttää kehoamme taistelemaan tai pakenemaan. Se saa aikaan pulssin ja verenpaineen kiihtymisen silloin, kun koemme olevamme uhattuina. Se aiheuttaa myös stressihormonin erittymisen verenkiertoon, mikä saa stressireaktion leviämään kaikkialle.

Mantelitumake osaa valitettavasti aktivoitua myös yöllä. Ja se voi tapahtua salamannopeasti, heti kun säikähdämme esimerkiksi sitä, että taas tuli herättyä keskellä yötä.

Ei ole sattumaa, että aamuyön tunteja kutsutaan sudenhetkeksi: silloin psyykkiset puolustusmekanismimme ovat heikoimmillaan, ja "sudet" voivat hyökätä kimppuun.  Aamuyöstä tähän on erityisen otollinen hetki, sillä stressihormoni kortisolia alkaa muutenkin erittyä juuri aamun lähestyessä, koska tarvitsemme sitä selviytyäksemme päivän toimista. Unettoman aivoissa tuo stressihormoni kuitenkin aiheuttaa ahdistusta.

Selitä ja silitä

Mantelitumaketta ei välttämättä pysty rauhoittamaan sanomalla, että höpsis, eihän tässä ole mitään pelättävää. Sitä voi sen sijaan rauhoittaa epäsuorasti, rauhoittelemalla ensin kehon reaktioita. Sillä tunteiden ja stressireaktioiden vaikutus toimii molemmin päin.

Stressin fysiologiset reaktiot lisäävät ahdistusta, ja se taas puolestaan voimistaa stressireaktioita. Rauhoittamalla kehoa voidaan tämän kehän jatkuminen keskeyttää. Siksi erilaiset rentoutuskeinot kuten hengitys- ja rentoutusharjoitukset voivat auttaa. Tai mikä ikinä sinua rentouttaakin – nyt on oikea hetki käyttää sitä.

Vaikka et nukahtaisikaan, rentoutuminen edistää joka tapauksessa hyvinvointiasi. Jo rentoutumisen harjoitteleminen on hyväksi, ja siksi sitä kannattaa tehdä!

Pelkokeskusta rauhoittaa toisen ihmisen halaus ja ylipäätään läheisyys, jos se on turvallista ja lempeää. Aina ei ole sellaista kumppania vierellä. Joskus yhdessä nukkuminen ei edistä unta, jos rytmit ovat kovin erilaiset tai jos kumppani esimerkiksi kuorsaa. Silloin saattaa olla parempi nukkua eri vuoteissa ja huoneissa.

Vaikka nukkuisi yksin, itseäänkin voi rauhoittaa. Puhu itsellesi arvostavasti. Ajatteluaan voi muuttaa, myös aikuisena. Olet ansainnut arvostavaa puhetta!

Ja vielä yksi keino: aina voi silittää itseään, jos ei ole vierellä kaveria. Silittäminen, kosketus, lievittää stressiä ja saa endorfiinit, mielihyvähormonit, virtaamaan. Silitä itseäsi, kissaa tai kumppania – kaikki se tekee hyvää.