Unta mitataan nykyään niin monin tavoin, että tehokkuudellakin voi olla monenlaisia määreitä. Esimerkiksi älykellot ja aktiivisuusrannekkeet laskevat unen laatua omilla algoritmeillaan. Yksinkertaisesta unipäiväkirjastakin voi  kuitenkin päätellä monta tärkeää lukemaa.

Unen tehokkuudella tarkoitetaan sitä osuutta, jonka vuoteessaoloajastasi nukut. Eli jos menet sänkyyn kello 22, nukahdat kello 23, heräät kello 6 ja nouset kello 7, olet sängyssäoloajasta (9 tuntia) unessa 7 tuntia. Ja jos vielä kesken unien heräät ja valvot tunnin, jää varsinaiseksi uniajaksi 6 tuntia.

Unen tehokkuus ilmaistaan yleensä prosentteina. Yhdeksästä tunnista kuusi tuntia on 66,6 %. Yleensä tavoitteena pidetään, että uniaika olisi vähintään 85 % vuoteessa vietetystä ajasta.

Jos laskeskelet omia unituntejasi, et välttämättä pääse tällaisiin prosentteihin. Ei se mitään, nyt olet tiellä etsimässä parempaa unta!

Entä miksi tällä lukemalla on väliä? Sitä kannattaa miettiä, kun pohditaan unihäiriöitä. Jos sängyssä viettää paljon aikaa valvoen, se voi lisätä nukkumiseen liittyviä ongelmia.  Jos menee sänkyyn paljon aikaisemmin kuin on valmis nukahtamaan, se ei yleensä edistä nukkumista, päinvastoin. Ja keskellä yötä sängyssä unettomana kieriskely on useimpien mielestä ahdistavaa.

Siksi sängyssä on tarkoitus nimenomaan nukkua – ei esimerkiksi tehdä töitä, vaikka se olisikin etätyövälineillä mahdollista. Nukkumisen lisäksi sängyssä tehdään toki muutakin mukavaa, kuten rakastellaan, luetaan kirjaa tai kuunnellaan musiikkia. Mutta kaikkien sänkyhommien tulisi olla miellyttäviä ja rentouttavia. Silloin sänkyyn liittyy mukavia, ei ahdistavia, ajatuksia, ja se puolestaan edistää myös nukkumista.