Työpäivä kuluu etäpalavereissa, vapaa-aika suurelta osin älypuhelimella. Mitä tämä kaikki tekee aivoillemme? ”Aivot kyllä sopeutuvat kaikkeen siihen mihin niitä käytämme. Mutta kaikki muutokset eivät ole meille hyväksi”, aivotutkija, psykologian tohtori Katri Saarikivi sanoo. Hän vieraili Jaksa paremmin -ohjelmassa kertomassa, miten aivoistaan voi pitää parempaa huolta.
Paluuta entiseen ei ole: iso osa vuorovaikutuksesta tapahtuu nykyisin erilaisten digilaitteiden välityksellä. Joko kirjoitettuina viesteinä sähköpostin tai erilaisten viestisovellusten välityksellä tai online-etäyhteyksin eli videopuheluiden avulla. Välineellä on iso merkitys sille, mitä viestintä meiltä vaatii.
”Kirjoitetuista viesteistä puuttuu kokonaan kehonkieli, joka on olennainen osa inhimillistä vuorovaikutusta. Väärinymmärrykset ovat mahdollisia, ja viesti voidaan tulkita negatiivisemmin kuin lähettäjä on tarkoittanut”, sanoo aivotutkija, vuorovaikutusta ja teknologian vaikutuksia tutkiva psykologian tohtori Katri Saarikivi. Hän on tutkinut tiimeineen Helsingin yliopistossa muun muassa empatiaa ja verkkovuorovaikutusta ja Turun yliopistossa oppimiseen liittyviä aivomekanismeja.
Päälle puhumisen palaverit
Videopuhelussa näemme ja kuulemme kumppanin puhuvan, mutta teknologian riesana on viive. Se häiritsee puheen ja kehon kielen ymmärtämistä sekä luontaista vuorottelua: puhumme helposti toistemme päälle, ja viestintä takkuaa.
”Viive häiritsee toistemme ymmärtämisen ja empatian perusmekanismeja. Siksi toisen viestiä on vaikeampi ymmärtää, ja väärin ymmärtämisen riski on suuri. Videopuheluista jää usein puuttumaan myös yhteenkuuluvuuden tunne”, Katri Saarikivi sanoo.
Aivot joutuvat pinnistelemään, kun etäkontakti on viiveiden ja turhan kohinan vuoksi puutteellista. Arkikokemus kertoo, että etäpalaveri kuormittaa enemmän kuin kasvokkaiset kohtaamiset. Tämän vahvistaa myös tutkimus.
”Niina Nurmen ja Satu Pakarisen tutkimuksessa kävi ilmi, että videopalaverit kuormittavat kasvokkaisia enemmän, ja suurin syy on passiivinen kuormitus. Suoraan sanottuna, etäpalaverit ovat usein yksinkertaisesti kuolettavan tylsiä, etenkin jos osallistujat eivät pidä kameraa päällä ja ovat muutenkin passiivisia. Usein palaverit ovat myös huonosti suunniteltuja, ja mukana on ihmisiä, joita asia ei oikeasti koske”, Katri Saarikivi sanoo.
Myös innovoinnin on havaittu heikentyvän etäyhteyksillä kokoontuvissa ryhmissä.
Aivot sopeutuvat – ja niitä voi auttaa
Toisaalta videopuhelut mahdollistavat paikasta riippumattoman keskustelun, joten ne ovat ilman muuta tulleet jäädäkseen monien hyötyjensä vuoksi. Mitä tutumpi keskustelukumppani on, sitä paremmin pystymme vaillinaisenkin tiedon perusteella ymmärtämään, mitä hän oikeasti tarkoittaa.
”Fiksut työtavat auttavat saamaan digivälitteisestä kommunikoinnista irti parhaat puolet. Teknologia myös kehittyy koko ajan, ja nämä toistaiseksi näkemämme tuotteet ovat vasta ensimmäisiä versioita. Parempia on varmasti tulossa”, Saarikivi sanoo.
Aivot ovat äärettömän mukautuvat. Ne sopeutuvat kaikkeen siihen, mihin niitä käytetään. Solahdimme nopeasti etätyöhön, kun koronapandemia pakotti siihen. Se opetti myös, mihin aivoja ei kannata totuttaa.
”Monella on vielä muistissa se olo, kun oli yhtäkkiä siirtynyt kokonaan etätyöhön. Miltä tuntui illalla, kun oli koko päivän tuijottanut tietokoneen ruutua. Istunut koko päivän sen sijaan että olisi vaihtanut paikkaa, tuulettanut päätään ja jaloitellut.”
Siitä on jo opittu: jos aivojaan auttaa vähän, ne pärjäävät paremmin. Katri Saarikivi neuvookin, että etätyössä on tärkeää johtaa omaa työtään erityisen fiksusti. Jos ei oikein tiedä, miten se tapahtuu, Saarikivellä on konkreettinen neuvo:
”Puhu itsellesi kuin olisit oma isoäitisi. Että oletko nyt syönyt kunnolla? Ja eikö olisikin aika pitää tauko? Ja muista mennä ajoissa nukkumaan, niin aivot ovat taas huomenna pelikunnossa!”
Kun päivässä on rytmiä ja rakennetta, on paremmin suojassa työn kuormittavuudelta – myös etätyössä.