Ota itsellesi iltahetki
Osaatko katsoa ei-mihinkään? Kokeile – äläkä ota kännykkää esiin, vaikka se käväisee mielessä. Olipa töissä tai lomalla, päivät ovat usein täynnä kaikenlaista puuhaa. Ja jos ei tee mitään muuta, tarttuu helposti puhelimeen. Sen selailussa vierähtääkin sitten helposti pitkä tovi. Aivot kuormittuvat ärsykkeistä, joita tulvii koko ajan eri aistien välityksellä. Videoiden ja kuvien virta tulvii puhelimesta ja puhetta ja musiikkia kuulokkeista, joita moni pitää lähes koko ajan korvillaan. Aivot käsittelevät siis koko ajan ärsykevirtaa, jota emme itse läheskään aina edes tiedosta. Emme edes huomaa sitä, miten kuormittuneita kaikesta ärsyketulvasta olemme. Kuormittuneisuus voi kuitenkin näkyä hermostuneisuutena ja vaikkapa unettomuutena: aivojen on vaikeaa rauhoittua lepäämään, koska ne käyvät niin kovilla kierroksilla. Meille älylaitteiden turruttamille ihmisille on nykyään todella vaikeaa olla tekemättä yhtään mitään. Se tekee kuitenkin hyvää, ja siksi sitä kannattaa harjoitella. Seuraava harjoitus on sovellettu versio Iltahetki itselle -nimisestä kirjasta (Atena Kustannus 2020), joka sisältää harjoituksia ja rauhoittavia meditaatioita. Istu ja katso Ajasta kelloosi tai kännykkääsi hälytys viiden minuutin päähän. Vie sitten puhelin toiseen huoneeseen, jotta et vahingossakaan tartu siihen. Istu mukavasti ja ala yksinkertaisesti katsoa eteesi. Älä tee mitään, siis yhtään mitään. Anna olkapäiden ja koko kehon rentoutua. Sinun ei tarvitse hengittää erityisellä tavalla, mutta jos hengitys tuntuu pinnalliselta ja nopealta, hengitä muutaman kerran oikein syvään ja päästä ilma keuhkoista ulos syvään huokaisten. Sinun ei tarvitse katsoa mitään erityistä, ja katseesi voi harhailla mihin tahansa. Anna katseen vaeltaa. Mieleesi tulvii kaikenlaisia ajatuksia, anna niiden tulla ja mennä. Mieleen voi myös tulla impulssi tehdä jotakin, kuten korjata pois pöydälle unohtuneita tavaroita tai poimia roska lattialta – tai tarttua puhelimeen –, mutta anna näidenkin ajatusten jäädä aikeiksi. Nyt on tarkoitus vain istua ja katsella. Kun viisi minuuttia on kulunut, sammuta kännykän hälytys ja istu vielä hetki kuulostelemassa, miltä mitään tekemättömyys ja ei-mihinkään katsominen tuntui. Oliko vaikeaa olla tekemättä mitään? Millaisia ajatuksia mieleen tupsahteli? Oliko se ehkä yhtä aikaa virkistävä ja rauhoittava kokemus? Vai tuntuiko se vain oudolta, koska niin harvoin tulee tehtyä näin? Kummin tahansa, kannattaa toistaa harjoitusta useita kertoja, vaikka joka ilta. Siitä voi tulla uusi rauhoittava iltarutiini, joka auttaa nukkumaan paremmin.