Opi muistamaan unesi

Muistatko, millaista unta näit viime yönä? Jos haluat, voit kehittyä muistamaan unia paremmin. Selkounet kiinnostavat nyt monia – mutta miten niitä voisi oppia näkemään useammin? Miksi näemme unia? Tätä kysymystä lienee pohdittu ihmiskunnan historian alkuhämäristä saakka. Unien on tulkittu olevan muun muassa enteitä tai merkkejä jumalilta. Nykyään ajatellaan, että unet ovat ihmisen oman mielen tuotetta. Mitä ilmeisimmin kaikki ihmiset näkevät unia, vaikka eivät muistaisi niitä. On vaikea arvioida, kuinka suuren osan nukkumastamme ajasta näemme unia. Kaikkein tarinallisimmat unet näemme REM-univaiheessa, ja REM-univaiheesta herätessä unia muistetaankin parhaiten, mutta myös muihin univaiheisiin liittyy unennäköä. Aamuyöstä REM-univaiheet pitenevät ja unien sisältö muuttuu rikkaammaksi. Näistä unista myös muistetaan usein eniten. Unennäön tutkimus on juuri nyt kiivasta. ”Jossain vaiheessa unien tutkimista pidettiin vähän pseudotieteellisenä, mutta nyt siihen suhtaudutaan vakavasti. Koska unennäön aikana ulkoiset ärsykkeet eivät juurikaan pääse tajuntaan, vaan unet rakentuvat pääosin aivojen sisäisen toiminnan pohjalle, unia voidaan tutkia eräänlaisena puhtaana tajuntana. Siksi unet ovat hyvää materiaalia tajunnantutkimukselle ja kognitiiviselle neurotieteelle”, psykologian dosentti Katja Valli Turun yliopistosta kertoo. Hän on tutkinut unennäköä pitkään ja kehittänyt kansainvälisesti arvostetut uhkasimulaatio- ja sosiaalisen simulaation teoriat yhdessä professori Antti Revonsuon kanssa. Simulaatioteorioiden mukaan harjoittelemme unissa tilanteita, joista esi-isillemme oli selviytymisen kannalta hyötyä. ”Aivojen tasolla unien näkeminen on samanlaista toimintaa kuin mikä tahansa kokemus, kuviteltu tai valveen aikana tapahtunut, ja unisimulaatiot voivatkin toimia realistisena harjoitusalustana. Aivan kuten vaikkapa lentosimulaattoria käytetään lentäjiä koulutettaessa ”, Katja Valli sanoo. Aivojen tuottamaa mielen sisältöä voi tutkia myös lääkkeellisesti tuotetun unen eli anestesian aikana. Vaikka nukutusainein aiheutettu uni eroaa normaalista unesta, niillä on myös useita samankaltaisuuksia sekä aivojen toiminnan että tajunnansisältöjen osalta. ”Olemme tehneet kokeellista tutkimusta terveillä koehenkilöillä, jotka nukutetaan kevyesti ja joita välillä herätetään ja kysytään heidän näkemistään unista. Kevyestä nukutuksesta herätetyt tutkittavat raportoivat hyvin samanlaisia unikokemuksia kuin alkuyöstä NREM-unesta herätetyt tutkittavat eli lyhyitä, usein arkipäiväiseen elämään liittyviä ja tunnesävyltään useammin positiivisia kuin negatiivisia unia.” Mitä unet kertovat? Unen “kieli” on erilaista kuin valveen, se on symbolisempaa, visuaalisempaa ja oikukkaampaa. Yleensä ajatellaan, että unet heijastavat valve-elämää ja yhdistelevät valveen tapahtumia, tunteita ja esimerkiksi huolenaiheita usein yllättävällä tavalla. Mitä uni sitten tarkoittaa? Siitä on väitelty vähintään vuosisatojen, ellei tuhansien ajan, ja tunnetuimmat teoriat ovat Sigmund Freudin ja Carl Gustav Jungin nimissä. Enää unia ei kuitenkaan tulkita kaavamaisesti nimettyjen symbolien kautta, vaan unet nähdään näkijänsä valvekokemuksia ja tunnetiloja heijastavina kokemuksina, joiden kautta elämäänsä voi pohtia. On sanottu, että jokainen on omien uniensa paras asiantuntija: koska mielesi on rakentanut sinun unesi, olet uniesi paras tulkitsija. Unia käytetään myös psykoterapian materiaalina siinä missä muutakin mielen sisältöä, kuten valveen aikana mieleen tulleita ajatuksia, tunteita ja tulkintoja. Vaikka unille antamamme yksilölliset merkitykset vaihtelevat, voivat unet palvella myös kaikille yhteistä tehtävää. Unissa saatetaan esimerkiksi varautua menneiden kokemusten perusteella kaikkeen siihen, mitä saatamme kohdata valveilla jatkossakin. ”Uhkasimulaatioteoria lähtee siitä, että kun unessa tunnistamme uhkia ja reagoimme niihin, samalla vahvistamme näihin toimintoihin liittyviä hermoverkkoja. Näin siis muovaamme aivoja ja valmistaudumme tulevien uhkien kohtaamiseen. Parannamme suoritusta aivan kuin urheilija tai muusikko, joka harjoittelee suoritustaan mielikuvien avulla”, Katja Valli sanoo. Esi-isillemme tällainen unisimulaatio olisi voinut olla hyvinkin hyödyllistä ja lisätä selviytymisen todennäköisyyttä ympäristössä, jossa vaaroja esiintyi jatkuvasti. Länsimaisessa melko turvallisessa elämässämme vaaratilanteita ei osu kohdalle kovinkaan usein, mutta meillä on edelleen esi-isiltämme peritty mekanismi harjoitella niitä turvallisessa ympäristössä eli nukkuessamme. Painajaisten sisältö on osittain yhteistä Painajaisten tyypillinen sisältö on eri puolilla maailmaa yllättävän samankaltaista: me kaikki joudumme toisinaan öisin takaa-ajetuiksi tai fyysisesti uhatuiksi. Unissa meidät nolataan ja häväistään, tai sitten teemme itse jotakin sellaista, joka saattaa johtaa ryhmästä vetäytymiseen tai pois sulkemiseen. Nämä ahdistavat tilanteet ovat tavalla tai toisella yhteisiä kaikille ja saattavat heijastaa unisimulaatiomekanismin alkuperäistä tehtävää, vaikkakin unien yksityiskohdissa näkyy myös kulttuurin vaikutus. Esimerkiksi sopiva vaatetus on kulttuurisidonnainen asia, mutta kukaan ei halua joutua toisten eteen ilman sopivaksi kokemaansa verhousta. Koska unet kuitenkin poimivat sisältönsä valveenaikaisista elementeistä, ne sisältävät unennäkijän arkitodellisuutta: nykykulttuurissa katoavia puhelimia, unohtuneita salasanoja ja lennoilta myöhästymisiä. Unien muistamisessa voi kehittyä Unien muistaminen vaihtelee suuresti. Joskus tuntuu, ettei ole nähnyt unia pitkään aikaan, vaikka ilmeisesti näemme niitä jatkuvasti. Uniaan voi oppia muistamaan paremmin, jos niistä on kiinnostunut. Jos uniaan miettii ja kirjoittaa ylös, eli kiinnittää huomiota uniin, niitä alkaa muistaa paremmin. ”Jos yöllä herää ja muistaa näkemänsä unen, sen kulku kannattaa kerrata mielessään tai jopa kirjoittaa paperille ylös – tällöin unen muistaminen aamulla on varmempaa”, sanoo unitutkija, professori Deirdre Barret podcastissaan The Science of Dreaming. Hän myös antaa neuvon, joka varmasti lisää unien näkemistä: yritä saada täydet kahdeksan tuntia yöunta, koska vilkkain unennäkö tapahtuu vasta aamuyöstä pidentyvien REM-univaiheiden aikana. Selkounien kintereillä Selkouneksi (lucid dream) kutsutaan sellaista unikokemusta, jossa tajuaa kesken unta, että uneksii. Joskus unensa kulkua pystyy jopa ohjailemaan, esimerkiksi lentounessa määräämään lentämisensä suuntaa. Selkouni voi olla voimakkaan euforinen kokemus, mutta se voi olla myös painajainen. Kaikki eivät koe tällaista koskaan, mutta jotkut useinkin. Mistä tällaisessa unessa oikein on kyse? ”Aiemmin selkounien olemassaolo kyseenalaistettiin, ja niiden kokijan ajateltiin olleen oikeasti valveilla. Nyt kuitenkin tiedetään, että selkounet tapahtuvat ihmisen ollessa REM-unessa. Selkounen aikana aivojen etuosa on normaalia aktiivisempi, ja tämä saattaa selittää, miksi unennäkijä kykenee tulemaan tietoiseksi unennäöstään”, Katja Valli kertoo. Koska selkounet ovat usein hyvin positiivisia kokemuksia, tutkijat ovat selvittäneet, miten niiden näkemistä voisi lisätä. Muun muassa erilaisia aivojen välittäjäaineisiin ja REM-unen määrään vaikuttavia lääkeaineita on tutkittu tästä näkökulmasta. Tehokkainta näyttää kuitenkin olevan harjoittelu. ”Jos herää noin tunnin tai kaksi ennen normaalia heräämisaikaansa ja muistaa nähneensä unta, se kannattaa käydä läpi huolellisesti. Unesta voi poimia merkkejä, tapahtumia tai elementtejä, jotka kertovat kokemuksen olleen uni ja pyöritellä niitä mielessään. Ideana on suggeroida itseään tunnistamaan nämä merkit, jos ne esiintyvät unessa uudelleen. Tämän jälkeen tarkoitus on vielä nukahtaa, ja jos näkee unessa näitä elementtejä, voi niiden avulla tajuta näkevänsä unta”, Katja Valli kertoo. Myös interaktiivisten toiminnallisten videopelien pelaamisen on todettu lisäävän selkounia. ”Hyvin immersiivisen toiminnallisen pelin voi ajatella myös olevan simulaatio. Jos viettää valveilla paljon aikaa virtuaalisessa todellisuudessa, se voi auttaa myös nukkuessa kyseenalaistamaan, onko jokin meneillään oleva kokemus vain unta”, Katja Valli sanoo.

Opi muistamaan unesi