Kun lapsi näkee pahaa unta

Satunnaisesti nähdyt painajaisunet kuuluvat leikki-ikäisen lapsen normaaliin elämään ja mielikuvituksen kehitykseen. Jos painajaiset tai yölliset kauhukohtaukset toistuvat tiheästi, on hyvä miettiä, mikä niitä saattaa aiheuttaa. Aamuyöllä vanhempien sängyn viereen ilmestyy itkua tuhertava lapsi, joka on herännyt painajaiseen. Tämä on leikki-ikäisten perheessä tavallinen tilanne. Arviolta 50 prosenttia lapsista näkee painajaisia melko usein. Lapset ovat toki yksilöitä tässäkin ominaisuudessa. Unien näkemistä pidetään tärkeänä tunne-elämän käsittelyn ja säätelyn kannalta. Aivan varmaa tietoa ei kuitenkaan ole siitä, miksi näemme unia, mutta jokin tehtävä niillä ilmiselvästi on. Värikkäimmät ja tarinallisimmat unet nähdään REM-unen aikana, jota on eniten aamuyöstä. Lapsilla REM-unta on suhteessa enemmän kuin aikuisella. Jos REM-univaiheen jälkeen herää, uni on elävänä mielessä. Unista noin kymmenen prosentin arvioidaan olevan painajaisia. ”Painajaisten taustalla voi olla stressaavia kokemuksia, mutta myös ihan tavallinen elämä tuottaa satunnaisesti painajaisunia niin lapsella kuin aikuisella. Esimerkiksi ikäkauteen nähden liian pelottavat tv-ohjelmat tai tietokonepelit voivat ruokkia lapsen muutenkin vilkasta mielikuvitusta”, lastenneurologi, apulaisylilääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta sanoo. Painajaisille altistavia tekijöitä ovat myös unenpuute, stressi ja kuume. Saattaa olla, että myös perimällä on vaikutusta painajaisunien näkemisen alttiuteen kuten nukkumisen piirteisiin muutenkin. On herkkäunisia sukuja ja esimerkiksi unissakävelijäsukuja. ”Lapsen temperamentti ja persoonallisuuden piirteet vaikuttavat siihen, kuinka helposti hän ahdistuu painajaisista. Joku voi todeta yöllä painajaisesta herättyään, että se oli vain uni. Kun taas toinen jää pelokkaana miettimään, uskaltaisiko kipittää vanhempien huoneeseen, vai hyökkääkö sängyn alta hirviö jalkaan kiinni”, kirjoittaa terveydenhoitaja, unihoitaja Sari Tammikari blogissaan Muksuperheen uni. Kokenut unihoitaja muistuttaa, että joskus pelottava ärsyke voi olla aikuisen silmissä huomaamaton, mutta silti se jää kummittelemaan lapsen uniin. Leikki- ja kouluikäisen lapsen painajaiset voivat saada sytykettä arkeen liittyvästä kriisitilanteesta, kuten vanhempien riidoista, kiusatuksi tulemisesta tai läheisen ihmisen sairastumisesta tai kuolemasta. Miten rauhoittaa lasta? Kun lapsi herää painajaiseen, hän hakee turvaa aikuisilta. Aikuisen on tärkeintä rauhoittaa lasta, vakuuttaa tämä siitä, ettei mitään hätää ole. Aikuisen ei pidä vähätellä lapsen huolta, sillä olipa painajaisunen sisältö miten hassua tahansa, lapselle se on ollut hyvin pelottava kokemus. Unen sisältöä ei kannata yöllä alkaa käydä läpi, mutta jos se on mielessä päivälläkin, sitä voi yhdessä miettiä. Mistä uni kenties tuli? Oliko sillä jotain yhteyttä edellisten päivien tapahtumiin? Myös piirtäminen voi olla hyvä tapa purkaa unesta mieleen jääneitä tunnelmia tai tapahtumia. Toistuva ja hyvin ahdistava painajainen voi viitata posttraumaattiseen stressiin, esimerkiksi koulukiusaamiseen. Apua kannattaa hakea neuvolasta, josta voidaan ohjata esimerkiksi perheneuvolaan. Kauhukohtaus ja unissakävely Lapsi osaa yleensä kertoa painajaisesta jotakin, vaikka ei muistaisi sitä tarkasti. Tämän avulla voi erottaa painajaiset lasten yöllisistä kauhukohtauksista, jotka nekin saattavat kuulua lapsuuden yöllisiin kokemuksiin. Yöllisessä kauhukohtauksessa lapsi nousee usein seisomaan tai istumaan ja itkee tai huutaa kovaan ääneen. Hänen hengityksensä on tiheää, sydän hakkaa ja silmän pupillit ovat laajentuneet. Useita minuutteja kestävät kohtaukset ovat tavallisimpia leikki- ja kouluikäisillä, mutta teini-ikään mennessä ne yleensä loppuvat. Yöllinen kauhukohtaus voi näyttää pelottavalta. Lapsi ei yleensä muista kohtauksesta mitään, eikä häntä pidä yrittää herättää siitä, mutta häntä pitää tietysti estää esimerkiksi putoamasta sängystä. Kohtauksen mentyä lapsi jatkaa uniaan. Unissakävelijä lähtee sängystään liikkeelle, ja hän voi päätyä eri huoneeseen. Vaarallista unissakävelystä voi tulla, jos lapsi lähtee ulos kodista ja päätyy ulos tai vaikkapa rappukäytävään. Unissakävely alkaa tyypillisesti 4–8-vuotiaana, ja useimmiten ilmiö katoaa lapsen kasvaessa. Unissakävely ja kauhukohtaukset kuuluvat niin sanottuihin parasomnioihin eli tyypillisesti syvän unen aikana ilmeneviin unen erityishäiriöihin. Ne eivät ole vaarallisia, mutta tietysti lapsen turvallisuudesta on huolehdittava. Lapsen kauhukohtaus voi olla myös vanhemmille ahdistava kokemus, etenkin jos ei tiedä mistä on kyse. Syitä unihäiriön taustalla ”Stressi, kuume ja liian virikkeinen ilta voivat altistaa myös parasomnioille. Jos niitä tulee usein ja asia huolestuttaa, se kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa”, Outi Saarenpää-Heikkilä sanoo. Jos parasomniat liittyvät kuumeeseen, voi kuumetta alentava lääke olla tarpeen. Kaiken kaikkiaan parasomnioita ehkäistään parhaiten, kun lapsen päivärytmi on säännöllinen ja yöuni riittävän pitkä. Eräs kouluikäinen lapsi kärsi yöllisistä kauhukohtauksista, ja syytä etsittiin neurologin vastaanotolla. Kävi ilmi, että hän katseli äidin kanssa joka ilta alkuillan tv-sarjaa, joka aikuisen silmin ei ehkä ole pelottava, mutta lapselle se sisälsi aivan liikaa emotionaalisia jännitteitä. Kauhukohtukset loppuivat, kun perheessä luovuttiin tästä tavasta. Myös sinänsä hyvä harrastus kuten liikunta voi väärin ajoitettuna tuottaa ylivireyttä, joka voi aiheuttaa yöllisiä kauhukohtauksia. Esimerkiksi myöhäiseen iltaan ajoittuvat jääkiekko- tai muut treenit voivat aiheuttaa monenlaista unen levottomuutta. Lue lisää: Muksuperheen uni -blogi https://muksuperheenuni.fi/painajaiset-lapsilla/ THL:n lapsen uni -sivustolla on tietoa: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/lapsen-uni

Kun lapsi näkee pahaa unta