Kellojen siirto lisää tapaturmia

Emme vieläkään ole päässeet eroon kellojen siirtämisestä talvi- ja kesäajan välillä. Siirtelyn haitoista on nyt uutta tietoa. Lokakuun lopussa on taas edessä kellojen siirtäminen talvi- eli niin sanottuun normaaliaikaan. Kellojen siirtelystä piti luopua jo vuosia sitten, mutta päätös on jumiutunut EU-byrokratiaan. Vuodesta 1981 voimassa ollut käytäntö on herättänyt paljon keskustelua sen hyödyistä ja haitoista. Myös se jakaa mielipiteitä, kumpi aika olisi parempi pysyvä ratkaisu, jos siirtelystä luovuttaisiin. Jo aiemmin on havaittu, että kellojen siirtelyyn liittyy terveydellisiä haittoja. Unen laatu heikkenee, kun unirytmiä joutuu muuttamaan. Toisilla tunnin muutos häiritsee unta pari päivää, mutta joillakin paljon pidempään. Kun uni häiriintyy, päivänaikainen vireys ja toimintakyky heikkenevät. Kellojen siirtämisellä on havaittu olevan vakavia seurauksia sydänterveydelle: kevätaikaan siirryttäessä infarktit lisääntyvät. Muutos rasittaa verisuonistoa, minkä seurauksena aivo- ja sydäninfarkteja sattuu enemmän. Tapaturmat liittyvät vireystilan laskuun Kun kellojen siirtely häiritsee unirytmiä, seuraavan päivän toimintakyky voi kärsiä. Uuden suomalaistutkimuksen mukaan kesä- ja talviaikaan siirtyminen lisää vanhuksilla riskiä luunmurtumiin. Aineistona käytettiin Tampereen yliopistollisen keskussairaalan potilastietoja vuosilta 1997–2020. Etenkin kellojen siirtoa seuraavana maanantaina, mutta myös koko seuraavalla viikolla oli enemmän reisiluun murtumia kuin muina aikoina. Reisiluun murtuma on tyypillisesti seurausta kaatumisesta, joten ikäihmisten unirytmin häiriintymisellä voi olla vakavia seurauksia. Reisiluun murtuma on vanhusiässä invalidisoiva, jopa kohtalokas: joka kolmas reisiluun murtumasta kärsinyt vanhus kuolee murtumaa seuraavan vuoden aikana.

Kellojen siirto lisää tapaturmia