• Leeni Peltonen

Nukkuiko esi-isä paremmin?

Unen historiaa tutkittaessa on syntynyt mielenkiintoinen teoria: ehkä onkin normaalia nukkua yö kahdessa osassa.



Unta ei ole koskaan tutkittu niin paljon kuin nyt. Viime vuosikymmeninä on muun muassa nykyaikaisen aivotutkimuksen keinoin löydetty nukkumisen aikaisista tapahtumista ja unen merkityksestä aivan uutta tietoa.


Osaa tutkijoista kiinnostaa myös unen historia. Mitä oikeastaan voimme tietää esi-isiemme nukkumisesta? Viittauksia uneen ja unien näkemiseen löytyy toki hyvin varhaisista kirjallisista lähteistä eri kulttuureista.


1980-luvulla yhdysvaltalainen historiantutkija Roger Ekirch innostui etsimään tietoa esiteollisen ajan nukkumisesta. Hän löysi useista 1600-luvun kirjallisista lähteistä, muun muassa rikospöytäkirjoista, mainintoja ”ensimmäisestä” ja ”toisesta” unesta. Havaintoja löytyi useilta mantereilta ja useilla eri kielillä.


Mitä yöllä tapahtui?


Ekirch julkaisi vuonna 2001 teorian, että ennen sähkövaloa ja teollisen yhteiskunnan työaikoja ihmisille olisi ollut tyypillistä nukkua yöunensa kahdessa eri jaksossa. Kun pimeä laskeutui, oli mielekästä painua pehkuihin. Teorian mukaan yön keskivaiheilla herättiin kuitenkin tunniksi tai pariksi ja käytettiin tuo aika hyödyksi: ruokittiin lapsia, hoidettiin sairaita, jatkettiin sukua ja niin edelleen. Ja sitten nukahdettiin uudelleen ja herättiin auringon noustessa jatkamaan töitä.


Pitää muistaa, että asuin- ja myös nukkumisolot olivat usein hyvin toisenlaiset kuin nykyään. Varakkainta kansanosaa lukuun ottamatta useimmat nukkuivat hyvin ahtaissa ja epähygieenisissä oloissa. Kuolema korjasi satoa ja taudit levisivät, ja turvallisuutta uhkasivat myös tulipalot ja muut vaarat. Oli tarpeellista pitää vahtia myös yöllä, eikä keskeytymätön yöuni ollut mahdollista monellekaan nukkujalle.


Ekirchin teoria on kohdannut myös vastustusta. Modernin yhteiskunnan ulkopuolella elää edelleen heimoja, joiden unta eivät määrää kello tai työajat. Näiden ihmisten uni näyttää kuitenkin muistuttavan hämmästyttävän paljon meidän nukkumistamme: he käyvät levolle jonkin aikaa auringonlaskun jälkeen ja nukkuvat yhtäjaksoisesti noin seitsemän tuntia, aivan kuten mekin.


Ihminen on aina sopeutunut


Evoluution näkökulmasta on aina ollut tärkeää, että kaikki eivät nuku samaan aikaan. Herkkäuniset ovat olleet tärkeitä koko yhteisön kannalta, koska nämä ”leijonavahdit” ovat heränneet herkästi ja varoittaneet toisia vaarasta. Historian eri vaiheissa ihminen on sopeutunut nukkumaan silloin, kun se on turvallista ja mahdollista.


Meillä on paremmat nukkumisolot, esimerkiksi sängyt, kuin koskaan ennen. Silti nukkuminen ei aina ole helppoa. Kannattaa siis miettiä, mikä nykyelämässä häiritsee unta – eivät enää syöpäläiset tai villieläinlaumat, vaan enemmän sisäiset uhat. Toisaalta on lohdullista tietää, ettei ole välttämättä kovin outoa ihmisen historiassa, että herää aamuyöstä ja valvoo pari tuntia nukahtaakseen taas uudelleen. Ehkä silloin noudattaa vain vanhaa nukkumiskäytäntöä?


Joten jos heräät aamuyöllä, ota rennosti, lue vaikka kirjaa, ja nukahda uudelleen sitten kun nukuttaa.

260 views0 comments

Recent Posts

See All