Usein sanotaan, että stressi häiritsee unta. Unettomuuden syynä voi kuitenkin olla myös kyky sietää stressiä liian hyvin. Miten se on mahdollista?
Unettomuuden syyt ovat usein syvällä. Jos unen häiriintymisen syynä on jokin äkillinen muutos, se menee aikanaan ohi, ja uni palautuu normaaliksi. Toiset kärsivät unettomuudesta jollain tavalla koko ikänsä. Syytä on tällöin pohdittava syvemmin; voivatko oma persoona tai käyttäytymistottumukset pitää yllä unettomuutta?
Usein päätellään stressin olevan yksi unettomuuden tärkein syy. Elimistö käy ylikierroksilla eikä pysty rauhoittumaan, ei nukkumaan käydessä eikä edes unen aikana. Tällöin palautuminen jää vajaaksi.
Stressi kuitenkin kuuluu elämään, ja se on normaali reaktio kuormittavissa tilanteissa. Miksi sitten jotkut ihmiset eivät tunnu stressaantuvan koskaan? Kyse voi toki olla hyvästä resilienssistä ja leppoisasta elämänasenteesta.
On kuitenkin toinenkin vaihtoehto: ihminen ei uskalla myöntää stressaantuvansa. Joskus taustalla on tarve kätkeä kaikenlaiset tunteensa, joten stressikin täytyy piilottaa. Silti loputon tsemppaaminen kuitenkin murtuu jossain kohtaa, ja oireena voi olla esimerkiksi unettomuus. Näin sanoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologi ja psykoterapeutti Tarja Nummelin. Hän on kirjoittanut kirjan Hallitse stressiä (2020).
HS:n juttu löytyy täältä.
Jatkuva stressi pitää elimistön taistele tai pakene -tilassa koko ajan, ja vähitellen tämä alkaa näkyä monenlaisina oireina, kuten esimerkiksi rytmihäiriöinä tai unettomuutena.
Omien todellisten tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen on tärkeää, jotta pystyy elämään omannäköistään elämää. Unettomuus voi olla oire, jota on syytä kuunnella, ja tehdä sitten tarvittaessa johtopäätöksiä esimerkiksi elämäntavoistaan tai -valinnoistaan.
Comments